mardi 2 octobre 2007

Linja-autossa ompi tunnelmaa

Ensimmaisen paivan yksityistaksikyydit saivat riittaa, ja olen paattanyt jalkautua tavallisen kansan pariin yhteistakseihin ja busseihin. Onnikkakyyti hotellilta koululle kestaa kylla lahes tunnin, mutta lysti maksaa vain 150 tai 25,5 tomania (!) sen mukaan, hyppaako uuteen vai vanhaan bussiin. Ja sen sisallahan tarjoutuu parahultainen tilaisuus tarkkailla kansan syvia riveja.

Yhteistakseissa ja kalliimmissa busseissa kulkevat ovat yleensa tottuneempia ulkomaisiin kanssamatkustajiin. Naisilla on varikkaampia huiveja ja miehilla 1980-luvun korkealantioiset housut ja ne isot tukat; laastaroituja neniakin nakee, vaikka useimmat niista kulkevatkin yksityisautoissa. Kun taas astuin huokeampaan vaihtoehtoon, kymmenet yhteen kasvaneet kulmakarvat kaantyivat katsomaan minua kysyvasti. Iranilaisissa busseissa naiset istuvat aina bussien takaosassa, ja halvan bussin piippuhyllylla kaikilla naisilla oli yllaan musta tšador (vaatteen nimi چادر tarkoittaa muuten persiaksi 'telttaa'). Se sai heidat nayttamaan somilta munakoisoilta torikauppiaan tiskilla. Arabit haukkuvat tallaisia konservatiivisia naisia juuri munakoisoiksi (باذنجان), mutta mina kaytan nimitysta aivan ystavallisessa mielessa. Munakoisohan on herkkua!

Bussimatkalla oppii aina jotain Vahintaankin niita voi pitaa kuullunymmartamisen harjoituksina, vaikka viela en puhutusta persiasta aivan kauheasti selvaa aina saakaan.

Bussilukemisena: uudet persian sanakirjat

P.S. Pitakaa sormet ristissa! Yritan saada asuntoa ranskalaisesta tutkimusresidenssista. Vaikken ole ranskalainen. Enka tutkija...

9 commentaires:

Kerttu a dit…

Sampo!
Vaikka en jatkossa kommentoisikaan, luen blogiasi joka päivä, elän mukana mielikuvituksessa, koska kerrot niin elävästi kaikesta. Persiassa en ole konsaan käynyt, en osaa arabiaa, en farsia, mutta jännityksellä seuraan edesottamuksiasi! Onnea uuden asunnon saantiin lähempää opinahjoa! - Kaarina-salaatti

Kerttu a dit…

Ja piti vielä lisäämäni, että tuli mieleen omat seikkailuni työmatkoilla "kansan parissa" metrossa, onnikoissa ja trollikoissa, kun muinoin asuin muutaman vuoden Moskovassa. Se tungos, ne hajut ja tuoksut :-) Ja kieltä siellä todella oppi. Ainakin ne käyttökelpoisset lyhyet fraasit, joita ei muualla ollut oppinutkaan.

Sellainen kysymys, että saavatko naiset puhua ulkomaalaiselle tai ylipäätään vieraalle miehelle? - Kaarina

Anonyme a dit…

Hello Veixl! Asumisesta kysyakseni onko vuokrien hinnat todellakin yhta henkeasalpaavia kuin aiemmin kuultu antoi ymmartaa? Skotlanti tarjoilee talla viikolla henkeasalpaavan kauniita syysilmoja vareineen :-D

sis

Anonyme a dit…

Onnikat on kivoja!

sis

Anonyme a dit…

Hei, olen sateisessa syksyssä laahustava opettaja. Sain vinkin blogistasi, ja elämäni on tullut värikkäämmäksi. Erityisesti minua kiinnostavat havaintosi kansan parissa. Kuvaat ihmisiä ja ilmiöitä ilahduttavan elävästi. Meillä täällä Itä-Suomessa aamubussit ovat täynnä väkeä. En valitettavasti voi harrastaa kuullun ymmärtämistä, koska en osaa venäjää kuin muutaman sanan. Suomea onneksi ymmärrän, mutta nuorison pälpätys on täällä niin vilkasta, että se surisee korvissa. Toivon tuloksia asunnon etsintään!

Anna a dit…

Vaihtaisin ruuhkaisen aamuspåran milloin tahansa Teheranin onnikoihin! Papereita pyörittävän byrokraatin päiviin tuo huomattavaa eloa kirjoituksesi Iranin vilskeestä :)

t. Anna

Apekatt a dit…

Munakoisoja!!!! Hahahahaaaa! :D

Anonyme a dit…

Tässähän nämä työpäivät mukavasti kuluukin sun kanssas munakoisomaassa seikkaillen! Kollega E:n kanssa eilen todettiin, että sun pitäis julkaista nää matkakirjana ja oivan nimenkin olet jo keksinyt: Miehenne Iranissa.
-Se toinen S.P.

Anonyme a dit…

Tai "Miehenne munakoisomaassa"!
edelleen S.P.