Teheranin dokumenttifestivaali

Eilen alkoi tämän viikon kestävä Teheranin ensimmäinen dokumenttifestivaali "Elokuva: Todellisuus" (Cinéma Vérité, نخستين جشنواره بين المللى فيلم مستند "سينما حقيقت" در تهران). Lähdin uteliaana katsomaan, millainen tapahtuma siitä kehkeytyisi. Hauska yllätys oli, että perin runsaassa ohjelmassa on kaksi suomalaista dokumenttia: tietysti Pirjo Honkasalon Melancholian 3 huonetta ja Jörn Donnerin Ingmar Bergman: Om liv och arbete. Näiden lisäksi viljalti erilaisia dokumentteja ympäri maailmaa. Minua kiinnostaa ainakin festivaalin Syyria-sarja – mukana on mm. Umar Amiralayn (عمر أميرالاي) dokumentti, jonka olen joskus suomentanut YLE Teema -kanavalle.

Kävin katsomassa Felestin-elokuvateatterissa Jiska Rickelsin filmin 4 elementtiä. Se oli ihan vaikuttava kuvaus metsäpalonsammuttajista (tuli), kalastajista (vesi), kaivostyöläisistä (maa) ja kosmonauteista (ilma/avaruus). Sosiologis-kulttuurisesti mielenkiintoisen tilaisuudesta teki sensuuri. Dokumentissa oli kaksi kohtausta, jossa kuvattiin miehiä suihkussa. Ilmeisesti kohtauksessa näkyi navan ja polvien välistä aluetta (sitä pidetään yleisen islamintulkinnan mukaan miesten intiimialueena, jota ei sovi esitellä ihan joka iikalle), sillä juuri näissä kohtauksissa projektorin eteen laitettiin häveliäästi paperi, ja valkokankaasta tulikin hetkellisesti mustakangas. Siitäkös yleisössä syntyi naurunremakka ja vihellysmyrsky! Kaikki tuntuivat pitävän juttua naurettavana. Huvittavinta oli, että sensuuria suorittava henkilö ei ollut koko ajan ihan varma, onko arkaluontoinen kohtaus jo ohi, jolloin hän raotti paperia hieman nähdäkseen, mitä tapahtui. Heti kun alastomat miesvartalot vähän vilahtivat kankaalla, kaikki pimeni taas.

Eräiden uskonoppineiden säädyttöminä pitämät kuvat peitetään täällä samasta syystä kuin naiset. Perusteluna on se, ettei mahdollisesti kiihottavien näkymien haluta aiheuttaa ajatusten hairahtamista johonkin kammoittavaan ja häpeälliseen asiaan niin kuin nyt esimerkiksi siitospuuhien mukanaan tuomiin ruumiillisiin hyvänolontunteisiin. Tämä ajattelu ei tietenkään kestä lähempää kriittistä tarkastelua. Sulot ovat yleensä huomattavasti kiehtovampia verhottuina kuin kaikelle kansalle repostellen esiteltyinä.

Esiriput on tehty raotettaviksi.