samedi 20 octobre 2007

GranGangan identiteettikriisi

Muutama lukija huomautti, että GranGangan oikean henkilöllisyyden saa selville käyttämällä nokkeluutta ja Googlea. Olen tästä aivan tietoinen, enkä ole moderoinut pois edes niitä kommentteja, joissa mainitaan etunimeni. Henkilötietoni saisi varmasti joka tapauksessa kaivettua esille, jos oikein haluaisi, joten pidän ainoastaan sellaista linjaa, etten heti kättelyssä läväytä nimeäni lukijan silmäin alle.

Sitä paitsi salamyhkä ja arvoituksellisuuden huntu viehkottavat ja kutkuttavat egoani. Miten imartelevaa, että yksi nokkela in cognito -lukija jo näki oikein vaivaa onkiakseni todellisen minäni esiin! Harmi vain, ettei etsinnän palkintona ole mikään järin imponoiva iikka eikä häpnadillalyövä henkilö, vaan tavallinen kääntäjänpulliainen/opiskelija Teheranista.

(Nyt täytyy olla varovainen, kun pääsin lempiaiheeseeni eli itseeni. Iranistakin olisi koko ajan niin paljon kerrottavaa...)

2 commentaires:

Anonyme a dit…

Voi sun kanssa! Olet niin hurmaava persoona eikä sun kohdalla voi käyttää sanaa "vain" lainkaan.
Minä puhun sinusta ainakin kerran päivässä! Monet täällä kyselee mitä sinulle kuuluu ja muistavat sinua ihanana hurmaavana ihmisenä. Poikaystävänikin innostuu lukemaan blogiasi ja jopa lopetti Skype-keskustelua minun kanssani ja sanoi: "ok, joo, jäin lukemaan noita Sampsan juttuja kun ne oli niin hyviä"...
Love you,
Maria

Anonyme a dit…

HooVeesta Hoo tässä hei! Ilokseni pääsin vihdoin äärimmäisen viihdyttävän blogisi pariin ja pelkään pahoin jääväni siihen koukkuun.. Niku ennusti ja osui oikeaan, ensi viikonloppuna lähdemme sotatantereelta Ritua noutamaan. Näin ollen noudatamme pikemminkin sun tapaasi matkustaa tulenaroilla alueilla. Myönnettäköön, että vähän jännittää, mutta onneksi siellä on sen verran lääniä, ettei meillä pitäisi olla hätää. Ja PKK:n jäsenkirjakin puuttuu :). Loppukevennykseksi isäni sanoin: "Lippu korkealla!"