Persiantuntimme pidetaan juuri sopivasti illalla niin, etta niiden loputtua aurinko on jo laskenut ja saa menna syomaan paivapaaston lopettavan iftar-aterian (viela on pari viikkoa jaljella ramadania, persiaksi رمضان, /ramazan/). Ateria aloitettiin perinteisesti taateleilla ja makealla riisivanukkaalla, ja heti paalle syotiin janna paksu ja kermainen ohrakeitto (note to self: get recipe). Paaruoaksi tilasin lammaskebabia, joka tarjoiltiin riisipedilla. Ravintola oli varsin fiini ja paikallisittain tyyriskin, mutta ruoka ei ollut jarin suurten ylistyssanojen arvoista. Mutta tama surkea kohtalo on meilla kaikilla, jotka olemme asuneet Syyriassa: missaan muualla ruoka ei enaa maistu yhta hyvalta...
Halusin reippaana sulatella ateriaa kavelemalla koko matkan hotellille. Helpommin sanottu kuin tehty: olin arvioinut matkan hyvin pitkaksi, mutta todellisuudessa se oli viela huomattavasti arviotani pidempi. Voi kun loytyisi jokin kamppamahdollisuus lahempaa koulua! Seutu on kylla sen verran hienoa, ettei taida onnistua.
Flaneeraajan jalat tuntuivat maratonpromenadin paatteeksi flambeeratuilta, mutta ehdinpa siina kuitenkin samalla keskittya myos observoimaan Teheranin katujen ilmioita. Ja nain kuin nainkin heti kattelyssa muutamia nuoria naisia (ja miehiakin) [aarggh, vasta nyt jalleen muistan, miten kiusallista skandien puuttuminen voi suomea kirjoitettaessa olla...], joilla oli nena paketissa. Suomessakin naytettiin mannavuonna dokumentti iranittarista, jotka antavat komeat nenansa kirurgien muotoiltaviksi. Se on harmi, silla minussa kunnon klyyvarit ovat aina herattaneet kunnioitusta ja ihailua. No, taalla nenaleikkauksessa kaynti on osoitus varallisuudesta ja ulkonakoon panostamisesta, joten valkoisten teippien annetaan olla paikoillaan niin pitkaan kuin suinkin.
Vaikka pukeutumissaannot ovat viime vuosina Iranissa tiukentuneet, teheranilainen tyyli nayttaa minun silmiini sangen vapaamieliselta, silla viime visiitillani (liftausreissu Lounais-Iranissa vuonna 1998) en koskaan paassyt Teheraniin asti, ja provinssissa pukeutuminen taitaa olla paljon saannellympaa kuin taalla. Uskonnollisista piireista tulevilla on tietysti musta tšador tiukassa niin, etta vain kasvot nakyvat, mutta maallistuneemmilla tytoilla huivi paljastaa reilusti otsahiuksia tai peittaa joskus jopa hadin tuskin nutturan.
Pojat ottavat irti kaiken mahdollisen siita, ettei huivipakko koske heita. Minulla olisi sananen sanottavina niille teheranilaispartureille, jotka luovat trendikkaille nuorukaisille niin isoja ja muotoilutuotteilla kyllastettyja tukkaviritelmia, etta vastaavia muistan nahneeni ainoastaan asuessani vuosina 1995–1996 Georgiassa, jossa paikallisilla rouvilla tuntui tukka jatkuvan Teksasiin asti.
Nyt lukulistalla: ensimmaisen paivan laksyt.
dimanche 30 septembre 2007
Kouluun!
Persianopiskelu lahti vauhdikkaasti kayntiin, koska olin luvannut heti muutaman tunnin younien jalkeen lahtea koululle tekemaan persian tasokoetta. Taksi loysi perille Teheranin pohjoispuolella valtavan pitkalla Vali-e-Asr-kadulla sijaitsevaan Dehkhoda-instituuttiin, jonka yhteydessa ICPS toimii. Siella rutinoitunut tati istutti minut poydan aareen tekemaan ensin kirjallisen kokeen, jossa testattiin lahinna verbien aikamuotoja (aika monet tiesin, mutta aika moni kohta meni arpapeliksikin). Sitten han luetutti minulla viela oppikirjan tekstia aaneen ja kyseli jotain sen sisallosta. Epailen hanen arvionsa osuneen kohdalleen, kun kuulin paasseeni keskitaso 1:een (josta saisin kuulemma siirtya kakkostasollekin, jos tunnit tuntuisivat liian helpolta, mita suuresti kylla epailen).
En lahtenyt kaymaan iltapaivalla hotellilla, koska liikkuminen silmittoman ruuhkaisessa Teheranissa on tuskastuttavan hidasta. Tutustuin vahan koulun lahiymparistoon ja loysinkin yhtakkia itseni filmimuseosta, joka on rakennettu šaahinaikaiseen upeaan kartanoon. Nayttelyssa oli paljon tuttuja kuvia elokuvista, joita oli kasitelty myos kaantamassani iranilaisen elokuvan historiasta kertovassa dokumentissa, joka esitettiin kevaalla muistaakseni TV2:ssa. Seuraani museossa sain kaksi iraninazerbaidžanilaista, joiden kanssa kommunikointi sujui ihan mukavasti turkin ja azerinturkin sekoituksella.
Tunnin piti alkaa neljalta, mutta ensimmaisen paivan selvittelyissa tuhraantui aika paljon aikaa alusta. Kun saimme koko parikymmenpaisen ryhman kokoon, valloittava opettajamme Sorajja kavi heti asiaan. Kaikki esittelivat itsensa persiaksi, ja opettaja syotti sanoja sita mukaa kuin omamme loppuivat. Lopuksi ehdittiin viela kayda lapi kertauksenomaisesti persian verbisysteemia. Opin hyodyllisia sanoja (sanavarastoni olemattomuus onkin suurin ongelmani; kieliopin kanssa viela tulen joten kuten toimeen).
En lahtenyt kaymaan iltapaivalla hotellilla, koska liikkuminen silmittoman ruuhkaisessa Teheranissa on tuskastuttavan hidasta. Tutustuin vahan koulun lahiymparistoon ja loysinkin yhtakkia itseni filmimuseosta, joka on rakennettu šaahinaikaiseen upeaan kartanoon. Nayttelyssa oli paljon tuttuja kuvia elokuvista, joita oli kasitelty myos kaantamassani iranilaisen elokuvan historiasta kertovassa dokumentissa, joka esitettiin kevaalla muistaakseni TV2:ssa. Seuraani museossa sain kaksi iraninazerbaidžanilaista, joiden kanssa kommunikointi sujui ihan mukavasti turkin ja azerinturkin sekoituksella.
Tunnin piti alkaa neljalta, mutta ensimmaisen paivan selvittelyissa tuhraantui aika paljon aikaa alusta. Kun saimme koko parikymmenpaisen ryhman kokoon, valloittava opettajamme Sorajja kavi heti asiaan. Kaikki esittelivat itsensa persiaksi, ja opettaja syotti sanoja sita mukaa kuin omamme loppuivat. Lopuksi ehdittiin viela kayda lapi kertauksenomaisesti persian verbisysteemia. Opin hyodyllisia sanoja (sanavarastoni olemattomuus onkin suurin ongelmani; kieliopin kanssa viela tulen joten kuten toimeen).
Teheranissa
Ei ollut liian uhkarohkeaa jattaa hotellin loytamista onnenkantamoisten ja ystavallisten paikallisten varaan. Jo lentokoneessa vierustoverini antoivat hyvia vinkkeja, ja kentalla sain soittaa Bolour-hotelliin (هتل بلور) samassa koneessa olleen iranilaisen kannykasta. Muutenkin kentalla sujui kaikki vaivattomasti: passi- ja viisumitarkastuksessa hyva kun vilkaistiin pain, eika tulliakaan kiinnostanut kaivella laukkujani. Edellani kulkeva eurooppalaisnainen sen sijaan yritti kasipakaasissaan tuoda maahan konjakkipulloa... Nain tyhma temppu ansaitsikin kaiken sen paheksuvan huomion, jonka se virkailijoilta sai osakseen.
Hotelli Bolour on oikein siisti ja kohtuuhintainen, vaikka budjettini ei kylla anna myoden, etta asuisin siina koko opiskeluaikani. Huone on kylla oikein siisti (wc-istuimen kannessa oli oikein lappu "disinfected", ja samma pa persiska "ضد عفونی شده", mika kuulostaa arabiaksi tosi hauskalta :D), vaikka jaakaapin viileydessa odotelleen posliinikannun reunaan olikin edellinen (tai sita tai sita edellinen) vieras jattanyt mojovat huulipunajaljet. Oikeastaan se naytti aika hauskalta.
Laukussa lukemisena: Tehran Timesin vuokra-asuntoilmoitukset
Hotelli Bolour on oikein siisti ja kohtuuhintainen, vaikka budjettini ei kylla anna myoden, etta asuisin siina koko opiskeluaikani. Huone on kylla oikein siisti (wc-istuimen kannessa oli oikein lappu "disinfected", ja samma pa persiska "ضد عفونی شده", mika kuulostaa arabiaksi tosi hauskalta :D), vaikka jaakaapin viileydessa odotelleen posliinikannun reunaan olikin edellinen (tai sita tai sita edellinen) vieras jattanyt mojovat huulipunajaljet. Oikeastaan se naytti aika hauskalta.
Laukussa lukemisena: Tehran Timesin vuokra-asuntoilmoitukset
Istanbul'u dinliyorum, gozlerim kapali
(pahoittelen skandien puuttumista - maassa maan nappaimistolla!)
"Matkustan ympari maailmaa,
laukussa leipaa ja piimaa vaan,
jos mua hiukkasen onnistaa niin uuden ystavan saan.
Kun sanon paivaa, han sanoo merhaba.
Kun sanon paivaa, han sanoo merhaba."
(No niin no, piimaahan ei nykyaan noin vain pideta lentomatkalla laukussa, kun nesteita ei juuri saa ottaa mukaan, ja eikohan leivankin kuljetusta maasta toiseen rajoita jokin elintarvikedirektiivi... mutta kaikkia kielia globalisoituminen ei sentaan ole saanut hengilta!)
Neljan tunnin odottelu Istanbulissa matkalla Helsingista Teheraniin ei ole ollenkaan hullumpi ajatus. Tormasin heti transit-tiskilla Louiseen, joka oli palaamassa kotimaahansa (i:lla alkava Lahi-idan maa, jonka nimea en nyt viitsi tassa mainita). Juttelimme pitkaan lentoja odotellessa.
Kallion ablan suosittelemaa laventelikolonyaa kentalta ei harmikseni loytynyt, mutta koska younet jaivat vahiin ennen lahtoa, katsoin parhaaksi kayda tutustumassa taxfreen kosmetiikkavalikoimiin. Shiseido ja knit saivat minut vakuuttuneeksi siita, etta tarvitsen kipeasti ryppyja tasoittavaa voidetta (alyllisesta taantumisesta huolimatta aritmeettinen ikani ei ole vahenemaan pain), energisoivaa kreemia (persianopiskelu on uuvuttavaa puuhaa) ja ihon epapuhtauksiin pureutuvaa tahdasta (Teheranhan on valtavan saastunut kaupunki). Itseluottamukseni maara nayttaa olevan kaanteisesti verrannollinen pankkitilini saldokehitykseen...
Turhkish Airlinesilla on mukava lentaa siitakin syysta, etta lentoemannat tarjoilevat sen koneissa visne suyua eli hapankirsikkamehua, joka on lempparini jo Istanbulin-opiskeluajoiltani. Olen jo ajoissa ottanut selville, etta kyseinen marja on farsiksi آلبالو. Semmoista tarjotaan sivistysmaissa. Koukkaus Turkin kautta oli hauskan symbolinen siksikin, etta Istanbul oli ensimmainen Lahi-idalta haiskahtava paikka, jossa olin opiskelemassa kielta ulkomaalaisille tarkoitetussa opistossa. Vuosi oli 1995... Sen jalkeenhan olin Kuwaitissa vuonna 1998. Jo oli aikakin ryhdistaytya farsinopiskelussa ja hakeutua nyt vuorostaan Teheraniin!
Koneessa nenan alla: Wheeler M. Thackston: An Introduction to Persian
"Matkustan ympari maailmaa,
laukussa leipaa ja piimaa vaan,
jos mua hiukkasen onnistaa niin uuden ystavan saan.
Kun sanon paivaa, han sanoo merhaba.
Kun sanon paivaa, han sanoo merhaba."
(No niin no, piimaahan ei nykyaan noin vain pideta lentomatkalla laukussa, kun nesteita ei juuri saa ottaa mukaan, ja eikohan leivankin kuljetusta maasta toiseen rajoita jokin elintarvikedirektiivi... mutta kaikkia kielia globalisoituminen ei sentaan ole saanut hengilta!)
Neljan tunnin odottelu Istanbulissa matkalla Helsingista Teheraniin ei ole ollenkaan hullumpi ajatus. Tormasin heti transit-tiskilla Louiseen, joka oli palaamassa kotimaahansa (i:lla alkava Lahi-idan maa, jonka nimea en nyt viitsi tassa mainita). Juttelimme pitkaan lentoja odotellessa.
Kallion ablan suosittelemaa laventelikolonyaa kentalta ei harmikseni loytynyt, mutta koska younet jaivat vahiin ennen lahtoa, katsoin parhaaksi kayda tutustumassa taxfreen kosmetiikkavalikoimiin. Shiseido ja knit saivat minut vakuuttuneeksi siita, etta tarvitsen kipeasti ryppyja tasoittavaa voidetta (alyllisesta taantumisesta huolimatta aritmeettinen ikani ei ole vahenemaan pain), energisoivaa kreemia (persianopiskelu on uuvuttavaa puuhaa) ja ihon epapuhtauksiin pureutuvaa tahdasta (Teheranhan on valtavan saastunut kaupunki). Itseluottamukseni maara nayttaa olevan kaanteisesti verrannollinen pankkitilini saldokehitykseen...
Turhkish Airlinesilla on mukava lentaa siitakin syysta, etta lentoemannat tarjoilevat sen koneissa visne suyua eli hapankirsikkamehua, joka on lempparini jo Istanbulin-opiskeluajoiltani. Olen jo ajoissa ottanut selville, etta kyseinen marja on farsiksi آلبالو. Semmoista tarjotaan sivistysmaissa. Koukkaus Turkin kautta oli hauskan symbolinen siksikin, etta Istanbul oli ensimmainen Lahi-idalta haiskahtava paikka, jossa olin opiskelemassa kielta ulkomaalaisille tarkoitetussa opistossa. Vuosi oli 1995... Sen jalkeenhan olin Kuwaitissa vuonna 1998. Jo oli aikakin ryhdistaytya farsinopiskelussa ja hakeutua nyt vuorostaan Teheraniin!
Koneessa nenan alla: Wheeler M. Thackston: An Introduction to Persian
jeudi 27 septembre 2007
Muutoksia ennen muuttoa
Haa, opin vähitellen käyttämään blogia. Nyt kommentteja voi jättää ilman rekisteröitymistä. Lisäsin myös kivan maustekuvan, joka kylläkin on parin vuoden takaa Damaskoksesta. Jos selviän teknisistä haasteista, sen tilalle tulee lähipäivinä kuva Teheranista!
Lähtö on tosiaankin edessä huomenna. Kunhan nyt ensin pakkaan, siivoilen ja teen vielä viimeisiä töitä pois alta. Vakuutus on hoidettu – siihen sisältyy myös päiväkorvaus sieppaustapauksissa ;-) (Siinähän sitä oppisi persiaa.)
Muutto on siis edessä, mutta minne? En ole vieläkään saanut varatuksi mitään hotellihuonetta Tehiksestä (hmm... joillekuille Tehis on sairaalasarja Teho-osaston lempinimi, mutta minun suussani se on muotoutunut kutsumanimeksi tulevalle kotikaupungilleni), mutta eiköhän sellainen järjesty vaikka sitten paikan päällä. Sitäkään en vielä tiedä, mihin asetun alun hotelliöiden jälkeen asumaan, mutta kai joku minut hyyryläiseksi haluaa. Vai pääsisikö sitä jonkun mullahin perheeseen au pair -pojaksi? Huomenna selviää.
Yöpöydällä: رجاء عبد الله الصانع: بنات الرياض
(Lainaus linkistä: "Suomeksi sen julkaisee Atena syksyllä 2008". Tästä kuulette lisää tulevissa postauksissa...)
Lähtö on tosiaankin edessä huomenna. Kunhan nyt ensin pakkaan, siivoilen ja teen vielä viimeisiä töitä pois alta. Vakuutus on hoidettu – siihen sisältyy myös päiväkorvaus sieppaustapauksissa ;-) (Siinähän sitä oppisi persiaa.)
Muutto on siis edessä, mutta minne? En ole vieläkään saanut varatuksi mitään hotellihuonetta Tehiksestä (hmm... joillekuille Tehis on sairaalasarja Teho-osaston lempinimi, mutta minun suussani se on muotoutunut kutsumanimeksi tulevalle kotikaupungilleni), mutta eiköhän sellainen järjesty vaikka sitten paikan päällä. Sitäkään en vielä tiedä, mihin asetun alun hotelliöiden jälkeen asumaan, mutta kai joku minut hyyryläiseksi haluaa. Vai pääsisikö sitä jonkun mullahin perheeseen au pair -pojaksi? Huomenna selviää.
Yöpöydällä: رجاء عبد الله الصانع: بنات الرياض
(Lainaus linkistä: "Suomeksi sen julkaisee Atena syksyllä 2008". Tästä kuulette lisää tulevissa postauksissa...)
Pour P.
Septembre (Quel joli temps)
paroles : Barbara, musique : S. Makhno
Jamais la fin d'été n'avait paru si belle
Les vignes de l'année auront de beaux raisins
On voit se rassembler au loin les hirondelles
Mais il faut se quitter – pourtant, l'on s'aimait bien
Quel joli temps pour se dire au revoir
Quel joli soir pour jouer ses vingt ans
Sur la fumée des cigarettes,
L'amour s'en va, mon cœur s'arrête
Quel joli temps pour se dire au revoir
Quel joli soir pour jouer ses vingt ans
Les fleurs portent déjà les couleurs de septembre
Et l'on entend, de loin, s'annoncer les bateaux
Beau temps pour un chagrin que ce temps couleur d'ombre
Je reste sur le quai, mon amour, à bientôt
Quel joli temps, mon amour, au revoir
Quel joli soir pour jouer ces vingt ans
Sur la fumée des cigarettes,
L'amour nous reviendra peut-être
Peut-être un soir, au détour d'un printemps
Ah quel joli temps, le temps de se revoir
paroles : Barbara, musique : S. Makhno
Jamais la fin d'été n'avait paru si belle
Les vignes de l'année auront de beaux raisins
On voit se rassembler au loin les hirondelles
Mais il faut se quitter – pourtant, l'on s'aimait bien
Kaikkien aikojen kaunein syyskesä
Viiniköynnöksiinkin tulee komeat rypäleet
Etäällä kokoontuu pääskyjen parvi
On aika erota, vaikka olimme rakastuneet
Quel joli temps pour se dire au revoir
Quel joli soir pour jouer ses vingt ans
Sur la fumée des cigarettes,
L'amour s'en va, mon cœur s'arrête
Quel joli temps pour se dire au revoir
Quel joli soir pour jouer ses vingt ans
Hyvästit voi heittää hyvän sään aikana
Näin kauniina iltana kannattaa tuhlata nuoruuttaan
Kun savukkeet suitsuavat
Rakkaus menee ohi, sydän seisahtaa
Hyvästit voi heittää hyvän sään aikana
Näin kauniina iltana kannattaa tuhlata nuoruuttaan
Näin kauniina iltana kannattaa tuhlata nuoruuttaan
Les fleurs portent déjà les couleurs de septembre
Et l'on entend, de loin, s'annoncer les bateaux
Beau temps pour un chagrin que ce temps couleur d'ombre
Je reste sur le quai, mon amour, à bientôt
Kukilla on jo yllään syyskuun värit
Laivojen ääni kantautuu jostain kaukaa
Huoltaan voi vaalia varjonvärisessä säässä
Jään odottamaan laiturille, rakkaani, nähdään pian
Quel joli temps, mon amour, au revoir
Quel joli soir pour jouer ces vingt ans
Sur la fumée des cigarettes,
L'amour nous reviendra peut-être
Peut-être un soir, au détour d'un printemps
Ah quel joli temps, le temps de se revoir
Hyvästit voi heittää hyvän sään aikana
Näin kauniina iltana kannattaa tuhlata nuoruuttaan
Kun savukkeet suitsuavat
Kai rakkautemme vielä palaa
Näin kauniina iltana kannattaa tuhlata nuoruuttaan
Kun savukkeet suitsuavat
Kai rakkautemme vielä palaa
Jonain iltana, kevään taitekohdassa
Yhteen voi palata hyvän sään aikana
Yhteen voi palata hyvän sään aikana
Jamais les fleurs de mai n'auront paru si belles
Les vignes de l'année auront de beaux raisins
Quand tu me reviendras, avec les hirondelles,
Car tu me reviendras, mon amour, à demain...
Kaikkien aikojen kauneimmat toukokukat!
Viiniköynnöksissä on komeat rypäleet
sitten kun pääskyjen matkassa palaat
Palaathan kuitenkin. Rakkaani, huomiseen...
Cette chanson ne figure pas dans YouTube, mais en voici une autre que j'aime bien... :
lundi 24 septembre 2007
Viimeiset ateriat
Onpas hauskaa, että lähdön läheisyys innostaa näkemään sellaisiakin ihmisiä, joita ei muutoinkaan usein ehdi tavata. Perjantaina söin hyvässä kollegaseurassa nautinnollisen ilta-aterian, johon viehkeän lisänsä toivat myös ystävämme paronitar Billecart-Salmon (bulles à remontée délicieusement lente), nuoriherra Chassagne-Montrachet (passion généreuse encore en bouton) ja luonteikas australialainen, jonka nimen joku osanottajista ehkä muistuttaa mieleeni...
Lauantaina lähdin käymään rakkaan perheen parissa. Ehdin vielä nähdä siskon miehineen ennen kuin RyanAirin siivet kantoivat heidät takaisin Brittilään, veljeni jonka opinnot Tampereella ovat hyvässä alussa, ja tietysti vanhemmat, joilla heilläkin on onneksi työnteon lomassa luvassa pari hengähdystaukoa.
Sunnuntai-illaksi sain kutsun hysteeris-kulinaariseen iloitteluun Hakaniemeen. Yhdeksän hengen seurueemme tuhosi uskomattoman määrän poropaistia, muusia, viikuna-chèvre-salaattia, tatti-whisky-kastiketta, uunijuureksia, omenapiirakkaa syntisen runsaalla kermavaahdolla... Korkealentoisen ruokakulttuurin vastapainona oli tuttuun tapaan harvinaisen alatyylistä keskustelua.
Tällä alkavalla viikolla yritän vielä uhkarohkeasti mahduttaa ystävien treffejä kaiken matkavalmistelun ja viimeisten työjuttujen lomaan. Nukuttaapa sitten lentokoneessa.
Lauantaina lähdin käymään rakkaan perheen parissa. Ehdin vielä nähdä siskon miehineen ennen kuin RyanAirin siivet kantoivat heidät takaisin Brittilään, veljeni jonka opinnot Tampereella ovat hyvässä alussa, ja tietysti vanhemmat, joilla heilläkin on onneksi työnteon lomassa luvassa pari hengähdystaukoa.
Sunnuntai-illaksi sain kutsun hysteeris-kulinaariseen iloitteluun Hakaniemeen. Yhdeksän hengen seurueemme tuhosi uskomattoman määrän poropaistia, muusia, viikuna-chèvre-salaattia, tatti-whisky-kastiketta, uunijuureksia, omenapiirakkaa syntisen runsaalla kermavaahdolla... Korkealentoisen ruokakulttuurin vastapainona oli tuttuun tapaan harvinaisen alatyylistä keskustelua.
Tällä alkavalla viikolla yritän vielä uhkarohkeasti mahduttaa ystävien treffejä kaiken matkavalmistelun ja viimeisten työjuttujen lomaan. Nukuttaapa sitten lentokoneessa.
vendredi 21 septembre 2007
Avis aux lecteurs francophones
Certains miens amis ont déjà eu le temps d'être outrés d'apprendre que les premiers billets de ce journal ont été écrits en finnois, langue dont ils ne comprennent pas un traître mot. Bon, le blog est et sera destiné principalement à un public finnophone. N'empêche, il est possible que j'écrive de temps en temps des choses en français aussi, si l'envie m'en prend. Donc, restez à l'écoute (ou bien attelez-vous à l'étude du finnois !)
Livre de chevet du moment : Lonely Planet: Iran.
Livre de chevet du moment : Lonely Planet: Iran.
Viisumi
Passiani koristaa nyt iranilainen viisumitarra. On väriä, koristetta, leimaa, allekirjoitusta ja hologrammitarraa. Viisumin kestoksi on annettu 30.6.1386–29.9.1386. Niin, Iranissahan on oma kalenterinsa; tänään esimerkiksi on 30. šahrivar-kuuta 1386. Nimeni on kirjoitettu kauniisti persialaisittain سامپسا آلکسنتری پلتونن.
Nyt kun vielä saisin vastauksen Firouzeh-hotellista, jonne lähetin tiedustelun huoneesta. Olisi huojennuttavaa saada tietää, että edes ensimmäisiksi päiviksi olisi jokin majapaikka... No, eiköhän kaikki vielä järjesty.
Nyt vielä: raha-asiat kuntoon, takki pesulasta, vakuutus reiraan, tietokone huoltoon, viimeiset laskut eteenpäin, kämppä kondikseen, paperihommat loppusuoralle... Hufvudstadsbladetin kestotilauksen kävin jo laittamassa uppehållille eilen.
Yöpöydällä: Shirin Ebadi with Azadeh Moaveni: Iran Awakening.
Nyt kun vielä saisin vastauksen Firouzeh-hotellista, jonne lähetin tiedustelun huoneesta. Olisi huojennuttavaa saada tietää, että edes ensimmäisiksi päiviksi olisi jokin majapaikka... No, eiköhän kaikki vielä järjesty.
Nyt vielä: raha-asiat kuntoon, takki pesulasta, vakuutus reiraan, tietokone huoltoon, viimeiset laskut eteenpäin, kämppä kondikseen, paperihommat loppusuoralle... Hufvudstadsbladetin kestotilauksen kävin jo laittamassa uppehållille eilen.
Yöpöydällä: Shirin Ebadi with Azadeh Moaveni: Iran Awakening.
jeudi 20 septembre 2007
Tästä se alkaa
Tervetuloa! خوش آمديد!ـ
Päätin tehdä ensimmäisen blogimerkinnän tänään, koska lähtöni Iraniin alkaa oikeasti tuntua todelta. Kävin Kulosaaressa Iranin suurlähetystön konsuliasiain toimistossa jättämässä viisumianomuksen. Kaiken pitäisi olla valmista huomenna. Metromatkalla kotiin Ablis soitti ja kertoi, että edullisimman matkalipun saa Türk Hava Yollarılta. Ostinkin lipun saman tien. Lähtöpäiväksi on nyt määräytynyt perjantai 28.9.
Suunnitelmissani on siis kokeilla, miltä tuntuu opiskella farsin kieltä Iranissa muutaman kuukauden ajan. Olen ainakin alkajaisiksi ilmoittautunut syyslukukaudeksi teheranilaiseen Dehkhoda-instituuttiin. Persian alkeita opiskelin aikoinani jo Ranskassa asuessani, mutta niistäkin tuntuu leijonanosa keräävän pölyä jossain vetreytystä kaipaavassa aivolohkossa.
Blogista voi seurata seikkailun vaiheita ja kielenopiskelun etenemistä, mutta keksinen matkan varrella asiaa muistakin tikuista.
Yöpöydällä: François Nicoullaud : Le Turban et la rose – Journal inattendu d'un ambassadeur à Téhéran : à la découverte d'un autre Iran.
Päätin tehdä ensimmäisen blogimerkinnän tänään, koska lähtöni Iraniin alkaa oikeasti tuntua todelta. Kävin Kulosaaressa Iranin suurlähetystön konsuliasiain toimistossa jättämässä viisumianomuksen. Kaiken pitäisi olla valmista huomenna. Metromatkalla kotiin Ablis soitti ja kertoi, että edullisimman matkalipun saa Türk Hava Yollarılta. Ostinkin lipun saman tien. Lähtöpäiväksi on nyt määräytynyt perjantai 28.9.
Suunnitelmissani on siis kokeilla, miltä tuntuu opiskella farsin kieltä Iranissa muutaman kuukauden ajan. Olen ainakin alkajaisiksi ilmoittautunut syyslukukaudeksi teheranilaiseen Dehkhoda-instituuttiin. Persian alkeita opiskelin aikoinani jo Ranskassa asuessani, mutta niistäkin tuntuu leijonanosa keräävän pölyä jossain vetreytystä kaipaavassa aivolohkossa.
Blogista voi seurata seikkailun vaiheita ja kielenopiskelun etenemistä, mutta keksinen matkan varrella asiaa muistakin tikuista.
Yöpöydällä: François Nicoullaud : Le Turban et la rose – Journal inattendu d'un ambassadeur à Téhéran : à la découverte d'un autre Iran.
Inscription à :
Articles (Atom)
