Kiehtovuuksia

Ihmetteli iranisti,

taivasteli teheranisti,

graduton GranGanga,

tietämätön iän-ikuinen:

* * *

On se vaan antoisaa elää sellaisessa paikassa, jossa moni asia toimii eri lailla kuin Pohjolan tuulentuivertamilla leveysasteilla. Jotenkin virkistää, kun aikakäsitys, käytöstavat, liikkuminen, seurustelu, asioinnit ja ihan kaikki noudattavatkin sellaisia lainalaisuuksia, jotka täytyy ensin hokata ja hahmottaa, sitten oppia ja omaksua. Ensin kaikki tuntuu olevan jonkinlaisen härmän peitossa, ja vasta muutaman viikon perehtymisen jälkeen satunnaisen matkailijan mieleen alkaa piirtyä johdonmukainen kokonaisuus, jota voi sitten alkaa itse ymmärtää ja pikkuhiljaa myös noudattaa.

Muutama käytännön asia Iranissa saattaa oudoksuttaa kaltaistani tuoretta elintasopakolaista. Ensinnäkin sitä saapuu maahan, jossa kellonaika on puoli tuntia edellä Suomen aikaa. Ei ole tietenkään mitään loogista estettä sille, että aikavyöhykkeet jakautuvat muutenkin kuin tasatunnein, mutta jotenkin sitä on niin tottunut siirtämään kellonviisareita tunnilla tai parilla eteen- tai taaksepäin, että puolen tunnin heitto tuntui jotenkin eksoottiselta.

Turisti ei pääse vähällä muidenkaan aikayksiköiden kanssa. Iranissa on käytössä peräti kolme kalenteria. Arabimaissa asuessani olen tottunut pitämään vähän silmällä islamilaista kalenteria (Wikipedian sivuilla on kyllä oudot kirjoitusasut islamilaisen kalenterin kuukausille...) pysyäkseni perillä uskonnollisista juhlapyhistä, mutta täällä pitää seurailla kolmen eri todellisuuden ajan kulumista. Päivittäisessä elämässä käytetään yleensä persialaista aurinkokalenteria, kansainvälisissä yhteyksissä puhutaan meikäläisestä kalenterista, ja uskonnollisessa kontekstissa (esimerkiksi siis juhlapyhissä) käytetään islamilaista kalenteria. On lähes hätkähdyttävää, että näin kouriintuntuvalla tavalla kristallisoituu Iranissa se, että koko maa ja kansa tasapainoilee usean eri todellisuuden välillä. Tänäänkin jokainen iranilainen elää samanaikaisesti päivämääriä 22. lokakuuta 2007, 11. šawwalia 1428 ja 30. mehriä 1386, ja tuntee sen varmasti identiteettinsä nahoissa.

Kun pääsee jyvälle triplapäivämääristä, täytyy selvittää myös rahayksiköt. Virallisesti Iranin islamilaisen tasavallan rahayksikkö on rial, joka teoriassa jakautuu sataan dinaariin. Hinnat myös usein ilmoitetaan rialeina, mutta käytännössä kukaan ei koskaan puhu rialeista vaan – tomaneista. Onneksi sentään rialin ja tomanin keskinäinen suhde on helppo: 1 toman on 10 rialia. Esimerkiksi bussilippu Vali-e Asr -aukiolta kielikoululle on 150 tomania, mutta annan kuskille 1 500 rialia. Alussa nollien laskeminen tuntui oudolta, mutta nyt olen tottunut jo siihen, että 10 000 rialin seteliä katsoessani näen 1 000 tomania. Puheessa asiaa saattaa vielä vähän mutkistaa se, että jos vaikkapa sanakirja maksaa 65 000 rialia, myyjä ei ilmoita hinnaksi "65 000 rialia" eikä "6 500 tomania" vaan "kuusi ja puoli tomania". Tuhannet ovat hinnassa mukana vain elliptisesti.