Kieltä opiskellessa on hauskaa, kun joutuu tilanteisiin, joissa on pakko selvittää asioita vajavaisella sanavarastolla. Joutuu olemaan hetken aikaa tyhmempi kuin onkaan.
Käväisin apteekissa ostamassa huulirasvaa (olen käyttänyt monta päivää silmänympärysvoidetta huulirasvana – tulee vähän turhan kalliiksi!) ja kosteuspyyhkeitä. Kumpaakaan sanaa en tiedä persiaksi, ja moni muukin avainsana puuttui mielestä ainakin juuri sillä hetkellä, kun suu piti avata apteekintädin katsoessa silmiin. Pyysin siis "väritöntä huulipunaa, koska huuleni ovat kuivat" ja "pienessä paketissa käsipyyhkeitä, jotka eivät ole kuivia". Hyvin se niinkin onnistui, vaikka olo tuntuikin viisivuotiaalta.
Inscription à :
Publier les commentaires (Atom)
2 commentaires:
Heh, tulipa mieleen, kun Pariisissa oli pakko ostaa ompelulankaa ja neula hyvin vajavaisella ranskalla, johon kyseiset sanat eivät sisältyneet. Siinä tiskillä kaikkea mahdollista pantomiimia yrittäessäni totisesti kaipasin itsepalvelumyymälää. Mutta neulan ja langan kanssa lopulta liikkeestä poistuin ja sain suoritettua ompelutehtävän.
Kivaa kun jaksat kirjoitella! - Kaarina
Moi rakas,
Ihana lukea viestiäsi. Innostuin itsekin näistä seikkailuista, että päätin mennä samalle koululle kesällä. Nyt kun minulla on Abaya ja muut vihkeet, täytyy käyttääkin ne jossakin :-)
love you,
Maria
Enregistrer un commentaire