Šakrat ojennukseen...

...tai sitten ei.

Joogisisko kyseli, näkyykö katukuvassa mainintaa joogastudioista. Ei ole näkynyt, mutta persiankielisen Google-haun perusteella ainakin jotain toimintaa täälläkin on. Kokeilin kerran tehdä pari aurinkotervehdystä, ja tuntemus oli sellainen, että säännöllinen harjoitus ei olisi ollenkaan pahitteeksi... Olisikin muuten komeaa tehdä aurinkotervehdyksiä Persiassa, aurinkoa kunnioittavan zarathustralaisuuden syntysijoilla! - Mutta joka tapauksessa, täällä olisi erilliset ryhmät miehille ja naisille.

Sen sijaan feng shui -kursseista näin mainoksia eräässä huvittavassa yhteydessä. Olin juuri menossa katsomaan Jerusalem-päivän mielenosoituksia (ks. blogimerkintäni), kun mainokset osuivat silmiini. Mitkään järin positiiviset energiat eivät tuona päivänä maassa virranneet.

Harrastusmahdollisuuksia Iranissa kyllä on, mutta tietoa pitää hankkia aika paljon itse kyselemällä ja mainoksia tavailemalla. Tanssitunneille tietenkin kaipaisin, mutta tanssi on valitettavasti Iranissa kielletty. Sitä harrastaakseen pitää vihkiytyä vähän salavihkaa toimiviin piireihin.

Yhdeksi harrastuksekseni olen päättänyt ottaa galleriaflaneerauksen. Olen osunut vähän umpimähkäisesti pariin täkäläiseen galleriaan, ja näkemäni työt ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Monet sellaisetkin työt, jotka eivät ole minua suuremmin miellyttäneet, ovat kuitenkin olleet sangen puhuttelevia. Elokuvaohjaaja Abbas Kia-Rostami taisi olla oikeassa, kun sanoi dokumenttifestivaalilla, että "vaikeissa" maissa on se hyvä puoli, että niissä tehdään paljon väkevää taidetta, kun kaikenlaiset kiellot ja rajoitukset saavat aikaan sen, että luovuus pakkautuu tiiviiksi ajettumiksi, jotka kanavien puutteesta johtuen purkautuvat voimakkaina teoksina.