3.10. (islamilaisen kalenterin mukaan 21. ramadan-kuuta) oli siis Iranissa vapaapaiva profeetan seuraajan Alin (persiaksi Hazrat-e Ali, حضرت علی) marttyyrikuoleman muistoksi. Respan tytolla oli poikkeuksellisesti kokomusta vaate, ja liikenteen jyly oli tipotiessaan, kun suuri osa teheranilaisista oli ilmeisesti sukuloimassa, rukoilemassa tai vetelemassa hirsia kotona. Vapaapaiva osui sopivasti keskiviikolle, joten viikonloppu (taalla to ja pe) venyi tavallista pidemmaksi – kaiken kukkuraksi torstai oli viela Jerusalem-paiva (josta lisaa seuraavassa postauksessa).
Marttyyrius on ilmio, jota on lannen nakokulmasta usein hankala ymmartaa, vaikka monen eurooppalaisenkin uskonto perustuu olennaisesti nayttavaan ja inhaan marttyyrikuolemaan ristinpuulla. Marttyyraj kunnioitetaan kaikissa Lahi-idan maissa, mutta Iranissa kultti on kehittynyt aivan omaksi taiteenlajikseen. Nytkin rakennusten seinilla riippui mustia surukankaita, joihin oli maalattu vertavaluva sana šahâdat (شهادت) eli 'marttyyrikuolema'. Marttyyrien muistojuhlissa ja pyhiinvaelluskohteissa on tapana paastaa tunteiden vuolas kymi liikkeelle. Erityisesti mieleeni ovat jaaneet Damaskoksessa Ruqayyan haudalla nakemani miesten vuodattaman katkerat kyynelet.
Marttyyrifanituksen huipentuma on tietysti islamilaisen kalenterin muharram-kuun (محرم, persiaksi moharram) 10. paiva, jolloin šiialaisten kolmannen imaamin Husainin marttyyrikuolemaa surraan nayttelemalla kuvaelmia kyseisesta taistelusta ja jarjestamalla kulkueita, joissa surijat hakkaavat itseaan rintaan tai ruoskivat itseaan verille metalliketjusta tehdyilla ruoskilla (persiaksi شلاق, šallâq). Tasta verisesta spektaakkelista tulevat aina mieleeni suomalaisten aarikristittyjen hautajaiset, jollaisia paasin joskus seuraamaan. Siella maallikkosaarnaajat paasasivat, kuinka syntiset kuurataan puhtaiksi karitsan verella.
Asia aivan erikseen on iranilaisten suhde Iranin ja Irakin sodassa kaatuneisiin marttyyreihin. Niista lisaa tuonnempana, kunhan ehdin kayda tutustumassa Teheranin mittavaan marttyyrien hautausmaahan.
Paahan pantattavana: ثریا موسوی: میانی 1 eli Dehkhoda-instituutin keskitaso 1:n oppikirja
Inscription à :
Publier les commentaires (Atom)
3 commentaires:
Kiitos hauskoista jutuista, piristää päivää! Marttyyreista tuli mieleen kun puolisoni opiskeli ensimmäisiä viikkojaan ruotsia Uppsalassa vuonna 1 ja 2, hän ihmetteli kavereineen miksi opettaja hokee Hussein, Hussein koko ajan. Myöhemmin kävi ilmi, että opettaja sanoi "och sen, och sen...". Kuullosti vaan samalta kun marttyyrikulkueessa! Shahriar lähtee Iraniin parin viikon päästä mutta menee suoraa päätä Rashtiin ja on vain viikon, ei ehdi Teheraniin pyörimään ollenkaan. Sitten keväällä.
terv johanna
Vau, Sampsa, jälleen kerran mainio postaus! Iso kiitos elävästä ikkunasta maailmaan, jota niin hävettävän hintelästi tunnemme! Terppoja syysauringon kirkastamasta Helsingistä lähettelee vakilukijasi Aru (kurittomasti kielontuoksuinen)
Kiitos mielenkiintoisesta ja hauskasta blogista!
Kävin tänään katsomassa Marjane Satrapin sarjiksiin perustuvan PERSEPOLIS-leffan ja sain kimmokkeen tulla lukaisemaan Teheranin kirjeenvaihtajan kuulumisia.
Terveisiä sateisesta Hellswingistä,
Sous (la pluie)
Enregistrer un commentaire