Persiantuntimme pidetaan juuri sopivasti illalla niin, etta niiden loputtua aurinko on jo laskenut ja saa menna syomaan paivapaaston lopettavan iftar-aterian (viela on pari viikkoa jaljella ramadania, persiaksi رمضان, /ramazan/). Ateria aloitettiin perinteisesti taateleilla ja makealla riisivanukkaalla, ja heti paalle syotiin janna paksu ja kermainen ohrakeitto (note to self: get recipe). Paaruoaksi tilasin lammaskebabia, joka tarjoiltiin riisipedilla. Ravintola oli varsin fiini ja paikallisittain tyyriskin, mutta ruoka ei ollut jarin suurten ylistyssanojen arvoista. Mutta tama surkea kohtalo on meilla kaikilla, jotka olemme asuneet Syyriassa: missaan muualla ruoka ei enaa maistu yhta hyvalta...
Halusin reippaana sulatella ateriaa kavelemalla koko matkan hotellille. Helpommin sanottu kuin tehty: olin arvioinut matkan hyvin pitkaksi, mutta todellisuudessa se oli viela huomattavasti arviotani pidempi. Voi kun loytyisi jokin kamppamahdollisuus lahempaa koulua! Seutu on kylla sen verran hienoa, ettei taida onnistua.
Flaneeraajan jalat tuntuivat maratonpromenadin paatteeksi flambeeratuilta, mutta ehdinpa siina kuitenkin samalla keskittya myos observoimaan Teheranin katujen ilmioita. Ja nain kuin nainkin heti kattelyssa muutamia nuoria naisia (ja miehiakin) [aarggh, vasta nyt jalleen muistan, miten kiusallista skandien puuttuminen voi suomea kirjoitettaessa olla...], joilla oli nena paketissa. Suomessakin naytettiin mannavuonna dokumentti iranittarista, jotka antavat komeat nenansa kirurgien muotoiltaviksi. Se on harmi, silla minussa kunnon klyyvarit ovat aina herattaneet kunnioitusta ja ihailua. No, taalla nenaleikkauksessa kaynti on osoitus varallisuudesta ja ulkonakoon panostamisesta, joten valkoisten teippien annetaan olla paikoillaan niin pitkaan kuin suinkin.
Vaikka pukeutumissaannot ovat viime vuosina Iranissa tiukentuneet, teheranilainen tyyli nayttaa minun silmiini sangen vapaamieliselta, silla viime visiitillani (liftausreissu Lounais-Iranissa vuonna 1998) en koskaan paassyt Teheraniin asti, ja provinssissa pukeutuminen taitaa olla paljon saannellympaa kuin taalla. Uskonnollisista piireista tulevilla on tietysti musta tšador tiukassa niin, etta vain kasvot nakyvat, mutta maallistuneemmilla tytoilla huivi paljastaa reilusti otsahiuksia tai peittaa joskus jopa hadin tuskin nutturan.
Pojat ottavat irti kaiken mahdollisen siita, ettei huivipakko koske heita. Minulla olisi sananen sanottavina niille teheranilaispartureille, jotka luovat trendikkaille nuorukaisille niin isoja ja muotoilutuotteilla kyllastettyja tukkaviritelmia, etta vastaavia muistan nahneeni ainoastaan asuessani vuosina 1995–1996 Georgiassa, jossa paikallisilla rouvilla tuntui tukka jatkuvan Teksasiin asti.
Nyt lukulistalla: ensimmaisen paivan laksyt.
Inscription à :
Publier les commentaires (Atom)
9 commentaires:
Aivan mahtavaa, että blogitat Teheranista! Onnea olollesi ja opinnoillesi siellä! Itse lähden huomenna pariksi viikoksi tutkimusmatkalle Turkkiin. Tekisi mieli kiepauttaa Syyriankin puolella, kun kiertelen sielläpäin, rajaseudulla...
p.s. Kirjahyllyssäni komeilee nyt al-Mawrid - kiitos konsulttiavusta kesällä!
t. Ulla
Onne opintielle Teheranissa! Lähden viikon päästä Syyriaan valmistelemaan 32 tanskalaisen opiskelijan 14.10. alkavaa ekskursiota. Kyllä Teheranissakin hyvää ruokaa saa. Lähes kolme vuosikymmentä on vierähtänyt, mutta muistan vieläkin katukuppilan herkullisen lampaanmaksakebabin.
terv.
Irmeli
Hei vaan hei, Sampsa. Hienoa, että matkasi sujui perille asti hyvin ja olet päässyt kouluunkin jo! Täällä jatkuu arkinen aherrus ja niitä harvoja lohtuja on tämän nyt jo sangen laadukkaalta tuntuvan matka-blogin seuranta. Lähes tunsin lampaan maun kielelläni lukiessani tuota kuvailemaasi ruokailoittelua! Vaikkakin, jos totta puhutaan, eihän mikään vedä vertoja sille taannoin tekemälleni porolle ;)
Hyvää jatkoa sinne. Palaan tälle osoitepaikalle varmasti jo huomena!
Jani.
Hienoa ajatuksen- ja kokemuksenvirtaa. Kannustan jatkamaan kirjoittamista. Terveisin vuoden 1995 Turkin-kielikursseilun opiskelutoveri.
Hoşça kal.
Ps. Testasin noita Türk karakterlereja
Hei Sampsa,
Oli kiva kuulla sinusta Translatissa. Kiitos muistutuksesta tämän blogin suhteen: ryhdynkin seuraamaan sitä säännöllisesti ja lukemaan mielenkiintoisia matkakertomuksiasi!
Innostavaa opiskelua ja reipasta mieltä!
t.
Brittilän Kirsti
Merhis kartsaseni!
Ablis ei voi olla kommentoimatta tuota häpeällistä seikkaa, että ihmiset, joille klyyvari on suotu, sitä leikkelevät. Auts!!
Olisi kiva, jos sais kuvamateriaalia niistä hiusmuodostelmista. Onko Teheranista löytynyt jo visnelle kilpailijaa vai onko siellä samaa ainetta?
Kuulostaa siltä, että tulet oppimaan siellä ihan hyvinkin farsia, jos opettaja on noin aktiivinen.
Oikein paljon onnea opinnoille ja elämälle muutenkin!
T. Visnen ja vähän muunkin ystävä
Hei, Petonen!
Pakkohan minun oli kommentoida tätä isonenäisten osiota...
Olen siinä määrin inspiroitunut kuvioistasi, että päätin alkaa itsekin opiskella taas, italiaa armaiden kollegojen seurassa!
Kiitos näistä nojatuolimatkahetkistä blogisi parissa ja olehan ahkera! -Saija
Moikka!
Hauskoja tekstejä, lueskelen ja naureskelen.
Kuulostaa paljon jännittävämmältä kuin tämänhetkinen elo täällä koto-Suomessa.
Kuulumisiin!
Päivi (from Toimi)
Enregistrer un commentaire