jeudi 1 novembre 2007

Olipa kerran naimisissa

Terveisia Mašhadista. Lahdimme siis R:n kanssa opintomatkalle Ita-Iraniin lahelle Afga- ja Turkmenistanin rajaa. Koska emme olleet varanneet lippuja etukateen, jouduimme odottelemaan Teheranin komealla rautatieasemalla runsaat kolme tuntia, mutta saimme kuin saimmekin lopulta liput kouraan kohtuullista korvausta vastaan. On aika jannaa, etta maassa, jossa linja-autoissa on erillinen osasto naisille, makuuvaunuja ei jaotella sukupuolen mukaan. Paatimme kuitenkin esiintya avioparina valttyaksemme mahdolliselta paheksunnalta. (Edellisen postauksen cliffhangerin jannitys purkautui siis tassa!) Itse seremonia oli varsin koruton: R vain siirsi yhden sormuksen vasempaan nimettomaan... (Miten te kaikki lukijat niin ihmettelittekin GranGangan saapumista avioliiton satamaan? Oletteko todella sita mielta, etten ole naimisiinmenevaa tyyppia? ;-))

Neljan hengen makuuhytti oli oikein mukava. Tarjottimilla odotti juotavaa, naposteltavaa ja sanomalehti, ja littealta naytolta esitettiin elokuvia. Matkakumppaneiksemme saimme kaksi oikein ystavallista leskirouvaa Fatemen ja Taheren. Fateme-rouva oli pyhiinvaellusmatkalla Mašhadiin imaami Rezan mausoleumiin, ja Tahere-rouva oli lahtenyt Teheranista sukuloimaan Neišaburiin. Heti kun matkan hintaan sisaltyvat ateriat (kelvollista kanaa ja risiia) jaettiin vaunuun, Fateme-rouva tarjoili meille kaikille itse tekemaansa perunasalaattia.

Illallisen jalkeen ehdimme vain hetken vastailla rouvien uteluihin ja katsella elokuvatarjontaa (jota omalla tavallaan varitti karpanen, joka hammastyttavalla tavalla onnistui aina istahtamaan ruudulla nakyvan henkilon otsalle - en tajua, miten se hoksasi), kun viiksekas vaunuisanta tuli jakamaan lakanat. Miten sopoa: rouvat saivat punakukalliset ja mina sinikukalliset petivaatteet!

Junavaunussa nukkumaan valmistautuminen onkin Iranin islamilaisessa tasavallassa kiintoisa kokemus. Ensin kiisteltiin pitka tovi siita, ketka menisivat yla- ja ketka alapedille. Kukaan ei tohtinut tunnustaa menevansa mieluummin jompaankumpaan, ettei vain olisi aiheuttanut muille mielipahaa. Iranilainen tapakohteliaisuus eli ta'ârof (تعارف) voi pitkapiimaisyydessaan olla joskus sangen raskassoutuista. Kavuttuamme lopulta ylapedeille alkoi akrobaattinen vaatteidenvaihto-operaatio ahtaassa tilassa ja lakanan alla. Tassa vaiheessa naiset kylla ottivat jo huivit vapautuneesti pois, silla oplimme ikaan kuin perhepiirissa.

Nukahdimme tuudittavaan tarinaan (huom. skandit...) junan halkoessa Pohjois-Iranin lakeaa pimeytta, pimeaa lakeutta.

***

P.S. Viime kerralla rayhasin siita, etta Wikipedia oli sekoittanut šintolaisuuden ja šiialaisuuden. Lanseerasin kasitteen šiatsumuslimi, ja nyt keksin sille jatkoa: mullahmossosukupolvi. Hienoja sanavaannoksia, kun vain keksisi, missa niita kayttaisi!

6 commentaires:

Anonyme a dit…

ihana, etta olet takaisin!!! miss liina ja loput.

Anonyme a dit…

Mullahmössösukupolvi... Hih, vieläkin naurattaa! :D

Tässä yhteydessä haluankin jakaa pari ystävieni keskuudessa kiertänyttä hmm.. sanottakoon vaikka orientalistista kaskua:

Miksi kutsutaan Altain seudulla nähtäviä laitapuolen naisia?
Hakassi-Alma

Viime Latvian ja Israelin kierroksella varkaat veivät lompakkoni eikä minulle jäänyt Eilatin latia

Pahoitteluni huonoista jutuista ja oikein hyvää jatkoa GranGangalle! Odotan jännityksellä jatkoa ja kateuden vihreää poskilleni nostattavia juttuja Iranin arjesta.

JK a dit…

Hetken jo ajattelin, että "tarinaan", tyyliin Tuhat ja yksi yötä, ja vesi tuli kielelle seuraavaa postausta ajatellen: rouvasväen makuuvaunutarinoita osa yksi. Pahuksen skandit :-P

Anonyme a dit…

Heh, olipa taas hauska lukea juttujasi. Sinne vaan naiset ja miehet samaan makuuvaunuun, toihan nyt on taysin moraalitonta...Anoppi on myos kaynyt Mashadissa pyhiinvaelluksilla ja muistaakseni siella suoritti jonkun rituaalin meidan vauvan ollessaan aikoinaan vahan huonossa jamassa ja hyvinhan se sitten siita selvisi niin etta mulla on luja usko imaami Rezaan vai kuka se nyt olikaan. terveisin johannes kastaja

Anonyme a dit…

Hei! Olipa taas mielenkiintoinen postaus! Pitääpä esitellä itseni: Olen seurannut blogiasi jo jonkun aikaa, mutta vasta nyt uskaltauduin kommentoimaan. Muistaakseni päädyin tänne Laurin blogin kautta. Linkitin myös omasta blogistani blogiisi. :)
Iranissa en ole käynyt, vaikka se on kiinnostanut jo useamman vuoden ajan. Turkissa sen sijaan olen matkustellut vuodesta 1992 ja asunut 1997-2000. Iran kuulostaa mielenkiintoiselta varsinkin sinun kuvailemanasi. Kirjoitat valtavan hyvin ja erityisesti yhteiskuntakuvauksesi kutkuttaa minua sosiologian opiskelijana.

Pitääpä kommentoida tuota junamatkaasi. Olen matkustanut Turkissa Izmir-Ankara väliä ja täytyy sanoa, että taitaa olla Iranin rautatiet paljon laadukkaampia kuin Turkissa. Telkkari!?! Turkissa tosin saimme kahden hengen vaunun (varmasti on myös olemassa neljänkin hengen) ja kuulostaakin niin ihmeelliseltä, että Iranissa voidaan laittaa yksi mies ja kolme naista samaan vaunuun, vaikka eivät tunne toisiaan! Mutta kirjoituksistasi päätellen monet asiat eivät siellä muutenkaan mene aina niin johdonmukaisesti.
Miten siellä muuten on rautatieverkosto kehittynyt? Entäs hintataso busseihin verrattuna?

Ja sitten vielä yksi asia: Tiedätkö, pärjääkö Iranissa turkin kielellä? Olen kuullut, että pärjäisi.

Terv. handan
http://handan.vuodatus.net/

Apekatt a dit…

Mua naurattaa kauheesti joka kerta kun luen näitä juttuja :) Kiitos siitä!
Täällä on jo kylmä, öisin pakkasta...Siellä varmaan ihan tarkenee vielä.
Mukavaa marrakuun alkua :)

s