En osaa yleensä keksiä Iranoiaan mitään valittamisen aiheita, mutta täytyy sanoa, että minua sapetti vimmatusti, kun nuoren lahjakkaan naisohjaajan kanssa keskustellessa kävi ilmi, että hän oli yrittänyt päästä pokkaamaan palkintonsa Tampereella mutta jäänyt lehdelle soittelemaan, sillä suomalaisviranomaiset eivät olleet myöntäneet hänelle viisumia. Kaiken piti olla kunnossa, kun ohjaaja oli lähtöpäivänä hakemassa viisumiaan lähetystöstä. Hänelle oli kuitenkin jäänyt epäselväksi, että noutaessa mukana olisi pitänyt olla myös lentolippu virkailijoille näytettäväksi. Hänen käsityksensä mukaan oli kiinni vain siitä, ettei hän päässyt osallistumaan festivaalille. Viranomaisilta ei kai sitten riittänyt joustavuutta siihen, että lentolippu olisi käyty tarkistamassa vaikka virka-ajan ulkopuolella tavalla tai toisella. Mikä menetys - ei siis ohjaajalle vaan Suomelle! Sama nöyryytys oli luvassa Kanadan suurlähetystössä, josta viisumia festivaalivierailua varten ei irronnut, koska Qâ'emmaqâmia pidettiin liian epäluotettavana päästettäväksi länteen. Surullista.
Vaikka iranilaisten taiteilijoiden on vaikea saada viisumia länsimaihin, onneksi elokuvia ja muita teoksia pääsee välillä Iranin ulkopuolelle erilaisia jakelukanavia pitkin. Olen nähnyt täällä oloaikanani mielenkiintoisia elokuvia ja näyttelyitä, joista edes osa ansaitsisi päästä länsiyleisönkin tietoisuuteen. Voi kun meillä nähtäisiin vielä enemmän muidenkin ohjaajien elokuvia kuin Kiarostamia, joka kryptis-intellektuellisuutensa vuoksi on jäänyt Iranissa melko marginaaliseksi!
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire