Parasta Teheranissa 1 : Gol-e Rezâie

Šaahin aika on ollutta ja mennyttä, mutta ajalta ennen vallankumousta on Si-e tir -kadulle lasi- ja keramiikkamuseota vastapäätä unohtunut flamingonpunainen ravintola, joka jää helposti huomaamatta Džomhuri-e eslami -kadun hälinää pakenevalta kiireiseltä kulkijalta. Harmi, sillä tämä pikkuruinen korttelibistro on Teheranin helmiä. Seinät ovat täynnä taiteilijoiden kuvia, katon taivaansinen maali kesii charmikkaasti, joka pöydässä on vähän ahdasta. Tarjoilija tuo seurueelle lautasellisen yrttejä ja kulholliset taivaallista jogurttia mausteiden ja marinoitujen rusinoiden kera.

Vain aamiais- ja lounasaikaan auki olevan ravintolan listasta suosikeikseni ovat valikoituneet pataruoat kuten خرشت كرفس khorešt-e karafs (selleripata) ja kevään sesonkiruoka خرشت چغاله بادام khorešt-e tšaghâle bâdâm, joita Iranissa saa harvoin ravintolassa. Taustalla soi aina hyvä musiikki, usein jazzia ja klassista, jota viihtyvät kuuntelemassa seinillä Majakovski, Beckett, Hitchcock, Beethoven ja lukuisat muut taiteilijat.

Tänne olen yrittänyt aina tuoda kaikki vierailulla käyvät kuten ystävät Euroopan sydämestä, suomalaiset Ankarasta ja miehen, joka käyttää kankaisia nenäliinoja. Palvelu on oikeastaan jopa vähän yliolkaista, mutta se kuuluu paikan luonteeseen. Kaikki hoituu kuitenkin moitteettomasti, kun puikoissa ovat ravintolan kolme salityöntekijää, joista yksi näyttää enemmän näyttelijältä kuin tarjoilijalta, toinen on aina vähän hermostunut ja kolmannella on avaruusalukselta näyttävä kampaus.