Parasta Teheranissa 2: Pârk-e Lâle

Päädyin asumaan Teheranissa yliopiston vieressä kulkevalle 16 Âzar -kadulle, jonka alapäässä on Enquelâb-katu ja yläpäässä Pârk-e Lâle eli tulppaanipuisto. Iranissa marttyyreita symboloivia tulppaaneita mahtuisi tähän puistoon miljoonia, niin valtava se on. Vaikka Pârk-e Lâle on lähes takapihani, sieltä tuntuu joka kerta löytyvän soppia, joita en ole ennen huomannut. Osassa kasvaa havupuita, osassa on kukkapenkkejä, yhtäällä on japanilaistyylinen puutarha, toisaalla laajoja nurmikenttiä, yhdellä laidalla on vilkkaassa käytössä olevia urheiluvälineitä, toisella villinä rehottavaa pusikkoa.

Perjantaisin tulppaanipuiston jokainen ruoholaikku täyttyy piknikille tulleista perheistä, mutta muinakin päivinä puistossa on aina elämää. Tytöt ja pojat pelaavat sulkapalloa, kävelevät, istuksivat penkeillä ja ostavat puiston laidalla olevista kojuista pirtelöä, jäätelöä, suolaista kirsikkamehua, maissia, âš-keittoa tai muuta välipalaa. Jos on aikaa, kaunis ilma ja mukana hyviä kirjoja, on oikeastaan vaikea keksiä, miksi Pârk-e Lâlesta pitäisi itse asiassa lähteä pois ollenkaan.