Persepolis - kuka tässä on raunioina?

Kerroin blogissa jo aiemmin, millaisessa tilaisuudessa Marjane Satrapin sarjakuvateokseen perustuvat Persepolis-animaatio nähtiin jokin aika sitten Teheranissa. Nyt pääsin katsomaan elokuvan toistamiseen, tällä kertaa yliopistolla ja vähän eri paikoista sensuroituna. Kirjallisuuden laitoksen suuressa luentosalissa järjestettiin "islaminvastaisen" elokuvan luento, jossa nähtiin Persepoliksen lisäksi hollantilaisen kohuohjaajan säälittävä hengentuote Fitna. Elokuvia oli esittelemässä ja analysoimassa viranomaisten omia kriitikoita. Yleisönä oli parisataa opiskelijaa, puolet miehiä ja puolet naisia, joista suurin osa näytti olevan aika uskonnollisia, sillä valtaosalla naisista oli tšadorit ja miehistä basidž-tyyppiset vaatteet, hiustyyli ja parransänget.

Fitna ohitettiin suunnilleen olankohautuksella, eikä se enempää huomiota olisi ansainnutkaan. Teknisesti huonolaatuinen rainahan ei ole päässyt kunnon levitykseen muualla kuin netissä, ja sen täysin perustelemattomat yleistykset ovat niin karkeita, että ne uppoavat ainoastaan sensuurinnälkäiseen ja jo valmiiksi rappeutuneeseen yleisöön. Persepolis sen sijaan herätti odotetusti paljon keskustelua, ja kriitikotkin sanoivat, että elokuva on jo teknisesti niin paljon ansiokkaampi, että se ansaitsee tulla tarkastelluksi lähemmin. Animaation saamien suosionosoitusten ja palkintojen jury katsoi olevan melkein puhtaasti poliittisia mielenilmauksia. Islamistisesti kunnostautuneimmat keskustelijat olivat hellyttävän ennalta-arvattavasti sitä mieltä, että Persepolisin olivat nostaneet suosioon juutalaiset.

Yleisö piti elokuvasta aika paljon ja eläytyi siihen selvästi monissa kohdissa. Siksi kriitikkojen väite, ettei tämä animaatio kerro ollenkaan iranilaisten oikeasta elämästä, herätti vastalauseita. Sen sijaan aika yksimielisesti loukkaavana ja valheellisena pidettiin esimerkiksi sitä elokuvan esittämää, monelle länsimaalaiselle tuttua väittämää, että Iranin ja Irakin välisessä sodassa rintamalle lähteville nuorillemiehille olisi annettu mukaan "paratiisin avaimia". Muistan itsekin kuulleeni tällaisesta puhuttavan, mutta iranilaisille asia on yleensä tuntematon, ja sitä epäillään esimerkiksi Saddamin Irakin levittämäksi ilkeäksi propagandaksi. Olisipa mielenkiintoista tietää totuus!

Helsingissä oli aivan hiljattain oiva tilaisuus käydä katsomassa Persepolis Ranskan kulttuurikeskuksen näytöksessä 16.5., jota en valitettavasti ehtinyt mainostaa ajoissa täällä Iranoiassa. Toivottavasti mahdollisimman moni ehti käydä katsomassa sen ja muut laatuleffat!

Kuva valkokankaalta. Tilaisuuden mainosjuliste yliopistolla.