Persianopiskelu lahti vauhdikkaasti kayntiin, koska olin luvannut heti muutaman tunnin younien jalkeen lahtea koululle tekemaan persian tasokoetta. Taksi loysi perille Teheranin pohjoispuolella valtavan pitkalla Vali-e-Asr-kadulla sijaitsevaan Dehkhoda-instituuttiin, jonka yhteydessa ICPS toimii. Siella rutinoitunut tati istutti minut poydan aareen tekemaan ensin kirjallisen kokeen, jossa testattiin lahinna verbien aikamuotoja (aika monet tiesin, mutta aika moni kohta meni arpapeliksikin). Sitten han luetutti minulla viela oppikirjan tekstia aaneen ja kyseli jotain sen sisallosta. Epailen hanen arvionsa osuneen kohdalleen, kun kuulin paasseeni keskitaso 1:een (josta saisin kuulemma siirtya kakkostasollekin, jos tunnit tuntuisivat liian helpolta, mita suuresti kylla epailen).
En lahtenyt kaymaan iltapaivalla hotellilla, koska liikkuminen silmittoman ruuhkaisessa Teheranissa on tuskastuttavan hidasta. Tutustuin vahan koulun lahiymparistoon ja loysinkin yhtakkia itseni filmimuseosta, joka on rakennettu šaahinaikaiseen upeaan kartanoon. Nayttelyssa oli paljon tuttuja kuvia elokuvista, joita oli kasitelty myos kaantamassani iranilaisen elokuvan historiasta kertovassa dokumentissa, joka esitettiin kevaalla muistaakseni TV2:ssa. Seuraani museossa sain kaksi iraninazerbaidžanilaista, joiden kanssa kommunikointi sujui ihan mukavasti turkin ja azerinturkin sekoituksella.
Tunnin piti alkaa neljalta, mutta ensimmaisen paivan selvittelyissa tuhraantui aika paljon aikaa alusta. Kun saimme koko parikymmenpaisen ryhman kokoon, valloittava opettajamme Sorajja kavi heti asiaan. Kaikki esittelivat itsensa persiaksi, ja opettaja syotti sanoja sita mukaa kuin omamme loppuivat. Lopuksi ehdittiin viela kayda lapi kertauksenomaisesti persian verbisysteemia. Opin hyodyllisia sanoja (sanavarastoni olemattomuus onkin suurin ongelmani; kieliopin kanssa viela tulen joten kuten toimeen).
Inscription à :
Publier les commentaires (Atom)
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire