Ei ollut liian uhkarohkeaa jattaa hotellin loytamista onnenkantamoisten ja ystavallisten paikallisten varaan. Jo lentokoneessa vierustoverini antoivat hyvia vinkkeja, ja kentalla sain soittaa Bolour-hotelliin (هتل بلور) samassa koneessa olleen iranilaisen kannykasta. Muutenkin kentalla sujui kaikki vaivattomasti: passi- ja viisumitarkastuksessa hyva kun vilkaistiin pain, eika tulliakaan kiinnostanut kaivella laukkujani. Edellani kulkeva eurooppalaisnainen sen sijaan yritti kasipakaasissaan tuoda maahan konjakkipulloa... Nain tyhma temppu ansaitsikin kaiken sen paheksuvan huomion, jonka se virkailijoilta sai osakseen.
Hotelli Bolour on oikein siisti ja kohtuuhintainen, vaikka budjettini ei kylla anna myoden, etta asuisin siina koko opiskeluaikani. Huone on kylla oikein siisti (wc-istuimen kannessa oli oikein lappu "disinfected", ja samma pa persiska "ضد عفونی شده", mika kuulostaa arabiaksi tosi hauskalta :D), vaikka jaakaapin viileydessa odotelleen posliinikannun reunaan olikin edellinen (tai sita tai sita edellinen) vieras jattanyt mojovat huulipunajaljet. Oikeastaan se naytti aika hauskalta.
Laukussa lukemisena: Tehran Timesin vuokra-asuntoilmoitukset
Inscription à :
Publier les commentaires (Atom)
1 commentaire:
Hei Sampsa! Onpa todella jännittävää lukea tarinoitasi Teheranista. Tuo "disinfected" piiperrys näyttäisi minulle arabiaksi merkitykseltään "pahoja pöpöjä vastaan"? (arvailen keskimmäisen sanan!)
terveisin salaatti-Reina
Enregistrer un commentaire