Teheranin poika - kevättä ilmassa

Uskomaton ajatus, että vielä kuukausi sitten täällä oli niin kylmä, ettei ikkunasta tarjennut katsella maisemia, kun jäätävät boforit tunkeutuivat joka raosta sisään. Nyt lämmityslaitteen säätönupin nuoli on kierretty kaakosta koilliseen, ja iltapäivisin on joskus niin kuuma, että pitää alkaa availla ikkunoita. Kohta voi viedä trenssin pesulaan, kun ulkona pärjää kyllä pikkutakillakin, jos laittaa neuleen alle. Kaulahuivit ovat väistyneet katukuvasta, ja T-paidassakin kulkevat jo ainakin ne pojat, joilla on kovin kiire esitellä lihaksiaan.

Valiasr-kadun sadat plataanit alkavat varmasti kohta lehtiä. Kuuleekohan sen oikein sitten, kun silmut ryöpsäyttävät lehdet esille?

Teheranin vuodenaikojen vaihtelussa minulla on ollut jatkuvasti seurana neljä saudiarabialaista tyttöä: Gamra, Lamis, Michelle ja Sadim. Olen nimittäin käyttänyt suuren osan ajastani täällä suomentamalla Rajaa Alsanean (Raja' al-Sani', رجاء الصانع) romaania Riadin tytöt (بنات الرياض, Banat al-Riyad), joka ilmestyy näillä näkymin Suomessa syksyllä, kiitos Atena Kustannuksen. Voisi kuvitella, että on jotenkin vinksahtanutta opiskella farsia samalla kun kääntää arabiankielistä kirjaa ja eläytyä Saudi-Arabian oloihin samalla kun tutustuu Iraniin. Maantieteellis-kielellis-kulttuurinen epäsuhta on kuitenkin osoittautunut ehtymättömäksi innoituksen lähteeksi ja kiinnostavaksi vertailutilanteeksi.

Vaikka Iran on hyvin erilainen kuin arabimaat, joissakin asioissa romaanin tapahtumat ovat jännittävällä tavalla seurailleet Teheranissa kokemaani todellisuutta. Molemmissa maissa on vallalla perinne, joka yhä hyvin pitkälle sanelee nuorten käyttäytymisen mutta joka väistämättä alkaa rakoilla joutuessaan vastatusten länsimaisen rahan mukanaan tuoman elämäntyylin kanssa.

Riadin tytöt ei ole mikään kipeä tilitys arabinuorista perinteen puristavissa kengissä vaan kepeän jutustelevaan tyyliin kirjoitettu konstailematon kertomus neljästä nuoresta, joiden tarinoiden perusteella voi tehdä tai sitten olla tekemättä yleisluontoisempiakin johtopäätöksiä Saudi-Arabiasta. Kirja käsittelee välillä vakavia aiheita ja heittäytyy välillä suoranaiseksi hömpäksi. Lienee ihan tervetullutta lisäkuvakulmaa totisiin käsityksiimme tästä maailmankolkasta.

Jos innostutte syksyllä hankkimaan ja lukemaan kirjan, oman pienen lisänsä lukukokemukseen saattaa tuoda se, että tiedätte, että sen on Iranin ihailun ja Iranoia-kirjoitusten lomassa suomentanut

GranGanga