mercredi 19 mars 2008

Rätinää ja pauketta Teheranissa!

Tämänkertainen otsikko ei liity mihinkään Lähi-idän levottomuuksiin vaan täkäläiseen uuteen vuoteen. Vuosi 1386 vetelee viimeisiään, ja Iranissa vietetään vuoden suurinta juhlaa, jonka juuret ovat tukevasti esi-islamilaisessa mullassa. Islamilainen vallankumous yritti kitkeä vuosituhansia jatkuneita zarathustralaisia valonpalvontaperinteitä, mutta islam on Iranissa niin nuori ilmiö, ettei se onnistunut syrjäyttämään kansan rakkaimpia perinteitä.

Eilen tiistaina täällä vietettiin vuoden viimeistä keskiviikkoa (kyllä, se on Iranissa mahdollista). Juhla on nimeltään چاهرشنبه سوری, ja perinteisesti siihen liittyy kaikenlaisia tulirituaaleja. Iranilaiset hyppivät ulos sytytettyjen nuotioiden ylitse ja huutavat tulelle: "Hehku sinulta minulle, kelmeys minulta sinulle!" Kun liekit on sammutettu, naiset lähtevät kadulle kuuntelemaan ohikulkijoiden puheista kantautuvia sanoja ja etsivät niistä ennusmerkkejä. Tämän tavan nimi on kuuloennustus eli fâlguš, فالگوش. Viime vuosikymmeninä tulijuhla on kuitenkin alkanut saada aika hurjia ilmenemismuotoja, kun mukaan kuvaan ovat astuneet ilotulitteet. Viranomaiset yrittävät estää niiden holtitonta käyttöä, joka, niin kuin uutena vuotena Suomessakin, vammauttaa joka vuosi muutamia juhlijoita. Rätinä ja pauke oli Teheranissa melkoinen koko yön!

Ennen vuoden vaihtumista siellä täällä, erityisesti makeiskaupoissa, on näkynyt myös hauskoja hymyileviä olentoja, joita voisi luonnehtia suunnilleen edesmenneen lakupekan ja tontun risteytykseksi. Tämän mustanaamaisen ja punahiippaisen epelin nimi on Hadži Firuz, ja se kuvastaa kevään tuloa ja talven kahleista vapautumista.

Kunhan töiltäni ehdin, aion hankkia myös Seitsemän Ässän Tarjottimen (هفت سین, haft sin), joka kuuluu myös täkäläiseen uuden vuoden perinteeseen. Kaikkialla myydään tarjottimia, jolla on kynttilä ja peili (ja mahdollisesti kultakala) sekä seitsemän pientä kuppia. Jokaisessa astiassa on jotain s:llä alkavaa: sruohoa (سبز, sabz), somenaa (سیب, sib), svalkosipulia (سیر, sir), setikkaa (سرکه, serke), skolikko (سکه, sekke), sumakkia (سماق, somâq) sekä svehnänorasmehusta ja sjauhosta valmistettua stahnaa (سمنو, samanu).

Kyllä tällä jo pitäisi saada vuosi vaihtumaan! Persiantunneilta on lomaa pari viikkoa, ja minä lähden käymään ainakin Yazdissa. Seurakseni saan miehen, joka käyttää kankaisia nenäliinoja.

4 commentaires:

ebrufin a dit…

Meilla ei Turkissa ratise ja pauku juhlan vuoksi, mutta naapuri sentaan toi Muhammedin kunniaksi pienia makeita leivonnaisia:)

Anonyme a dit…

aaabi,
ihanaa uutta vuotta! ja kiva kuulla, että kankaisten nenäliinojen käyttäjämäärä on teheranissa taas lisääntyt yhdellä!!!
todella nautin noista matkakertomuksista ja kovin mielelläni olisin ollut livenäkin mukana siellä ehtiväisen rouvan kestikievarissa. koristelu oli mykistävää, kertakaikkiaan...
sitä piti kysyä, että eikös turkissakin syödä tätä kelle pashaa, siis nimenomaan tuolla nimellä? se kuullostaa ja näyttää jotenkin hämärästi tutulta.
kosherkatsauksen toivossa ja suurin halauksin, miss liina, yksisilmä-adrian, poikansa mustis sekä johtava insinööri jassu.

Rita A a dit…

Ai miten kiva saada lista haft sinin sanoista. Meillä oli tarjotin uuden vuoden juhlassa perjantaina. Yksi iranilainen ystäväni väitti että samanu on mämmiä, mutta väriltään punaista.

Riikka a dit…

Tuo tulien yli hyppely tuntuu olevan melko yleismaailmallinen juttu. Ukrainassakin mentiin nuotioaitajuoksua, juhannuksen kunniaksi tosin. Hauskaa se kyllä on. Hyvää uutta vuotta siis!