Retkellä Gilânissa - 3

Toisen yön jälkeen oli aika jättää hyvästit Lâhidžânissa vuokraamallemme talolle ja niille retkeläisille, jotka kiireisempinä lähtivät jo kohti Teherania. Me toinen autollinen päätimme käyttää viimeisen vapaapäivän aivan iltamyöhään asti ja suuntasimme kokan kohti Bandar-e Anzaliin ennen ajomatkaa Teheraniin.

Bandar-e Anzali on Iranin tärkein satamakaupunki Kaspianmeren rannalla. Lonely Planetin Iran-oppaan mukaan kaupunki ei välttämättä ole ollenkaan käymisen arvoinen, mutta meille se näytti oikein miellyttävät kasvot. Vetonaulana Bandar-e Anzalissa on laguuni, jonne paikalliset matkailuyrittäjät vievät vieraita veneajeluille. Mekin investoimme kolmen vartin veneretkeen, jonka aikana näimme sekä luontoa (aavemaista ruoistoa, haikaroita, haukkoja) että teollisuutta (kauniita kontteja, nostureita, laivoja). Eräältä kalastajalta ostimme vielä tuliaisiksi takuulla tuoretta kalaa, joka taisi vähän nytkiä vielä Teheraniin asti päästyämmekin.

Satamakaupungin viehättävin anti ainakin minulle oli kuitenkin sen vilkas tori. Kauniit paikalliset ihmiset myivät huikeita herkkuja: oliiveja kaikissa mahdollisissa muodoissa, suolaveteen säilöttyjä hedelmiä, juustoja, makeaa rusinaleipää, valkosipulia tuoreena ja säilöttynä, munia, pähkinöitä ja tietysti kalaa. Muutama kalastaja tuli kuiskimaan, että tarjolla olisi myös kaviaaria. Kaspianmeren kuuluisien kaviaarisampien pyynti on hyvin tarkkaan säännösteltyä, mutta musta pörssi näemmä toimii. Jos oikein muistan, 150 gramma olisi maksanut 100 euroa. En ostanut, ja jos joskus ostaisinkin, otan vain virallisten kanavien kautta, etten tulisi tukeneeksi laitonta pyyntiä, joka uhkaa romahduttaa kituliaan sampikannan.

Kaikkea muuta tulinkin sitten ostaneeksi, ja nyt Teheranissa onkin kelvannut, kun hyviä oliiveja, juustoa ja etikkasäilöttyä valkosipulia on toistaiseksi vielä riittänyt jääkaapissa!

Bandar-e Anzalissa oli myös kauniita rakennuksia, joiden tyylissä oli jotain kolonialistista. Häkellyttävimpiä oli entinen oikeustalo, jonka koko pahasti rapistunut julkisivu oli hienon luontoaiheisen stukkokoristelun peitossa. Nyt sen alakerrassa toimi kaikkea kategorisointia uhmaava rihkamakauppa, jossa myytiin mm. perinteisiä kaislamattoja, Zippo-sytkäreitä, riikinkukonsulkia, simpukkakoristeltuja peilejä, tuulikelloja, perhoskokoelmia ja puhallettavia Teletappi-vasaroita. Tiedän täsmälleen, kenelle tuo viimeksi mainittu olisi pitänyt ostaa lahjaksi, mutta kädet olivat jo täynnä toriostoksia...