vendredi 8 février 2008

Palaamisia


Jaa-a. Mahtaako Iranoiaa lukea enää kukaan, kun kirjoituksiin tuli yhtäkkiä näin pitkä tauko?

Olin Suomessa. Tunne oli sama kuin aina ennenkin, kun ulkomaanoleskelun jälkeen palaa Suomeen: vaikka on kuinka ollut aikansa muissa maailmoissa, jo yhden yön jälkeen on kuin ei olisi missään ollutkaan. Kaikki on niin tuttua, että tuntuu kuin eläisin samanaikaisesti useissa paralleelitodellisuuksissa.

Sama tunne valtasi Iranissa. Jo matkalla kentältä (lentokoneessa tapaamani rouvan veljen kyydissä keskellä yötä) tuntui, että olisin taas ehtinyt olla jo viikkoja Iranissa. Kotona Vallankumous-aukion kyljessä rutiinin vanhat urat vievät mukanaan: käsi löytää etsimättä pimeässä valokatkaisijalle; lattian siinä kohdassa, jonka alla menee lämminvesiputki, hidastan vaistomaisesti askelia ja nautin jalkapohjan aistimuksesta; vessassa tuoksuu tuttu banaanikarkinhajuinen käsisaippua; muistan missä kohtaa tuolin käsinojaa teekuppi pysyy pystyssä; tiedän kumartua siinä, missä pää on osua kattolamppuun.

Suomessakin oli kiva käydä lämmittelemässä (Teheranissa on yhä lunta ja pakkasta), ja ehdin nähdä perhettä ja ystäviä. Pyörähdin Docpoint-festivaalilla katsomassa pari iranilaista dokumenttia. Varastin yhden kankaisen nenäliinan mieheltä, joka käyttää kankaisia nenäliinoja. (Huomasikohan hän?)

Nyt olen jälleen Iranissa, ja olen jo ehtinyt nähdä kaikenlaista pientä:

  • pyörätuolilla liikkuvia naisia hurjastelemassa Elahiyessa jäistä rinnettä alas hereästi räkättäen
  • Japanissa vuoden asuneen miehen, joka nyt myy suolasirottimia perjantaibasaarissa
  • Yhdysvalloissa 30 vuotta asuneen ökyrikkaan nukutuslääkärin, joka elää nyt säästöillään Pohjois-Teheranissa
  • kulkueen, jossa sadat tšador-naiset osoittivat tukensa Iranin hallituksen tavalle tulkita islamilaista pukeutumissäännöstöä
  • hienoja valokuvanäyttelyitä Khomeinista kaikkialla, sillä näihin aikoihin 29 vuotta sitten šaahi savustettiin maasta ja ajatollah kuskattiin paikalle maanpaosta Ranskasta
  • kun kuljin kauppakassi kädessä kantapaikkani Resto Rougen ohi, päätarjoilija hyökkäsi ulos ja huusi kovaan ääneen: "Âqâ, âqâ, vihdoinkin tulit takaisin Suomesta, minä tykkään sinusta niin kauheasti!"

Mikäs täällä siis on ollessa?

Pysykää linjoilla!

GranGanga

11 commentaires:

Panu a dit…

Banaanikarkin? Hetkinen, onko se nyt se hieman ätläkkä mutta nostalginen banaanitoffeen maku/haju, jonka muistan lapsuudestani?

Panu a dit…

âqâ

Kirjoitetaanko tuo sana siis qafilla eikä ghaynilla?!

Anonyme a dit…

Ihanaa, että olet takaisin!
(Ja ihanaa, että käväisit Suomessa, oli niin mukava nähdä pitkästä aikaa.)

Mukava kuulla, että suhtautuminen persoonaasi tuntuu olevan samansuuntainen, missä hyvänsä sitten liikutkin. Piristävää saada jälleen tuokiokuvia Teheranista. Niistä muuten nauttivat suuresti jotkut sellaisetkin, jotka eivät kirjoituksiasi tänne kommentoi, kertoi eräänkin Riikan äiti :)

Outi Tyni a dit…

Tervetuloa takaisin! Ymmärrän punaravintolan tarjoilijan reaktion oikein hyvin - kyllä täälläkin on odotettu!

by the way, Pars vastasi myönteisesti..

Lentojätkä a dit…

Kiitos DocPoint-kehotuksesta! Näin hienoja elokuvia. Tai en nyt tiedä olivatko ne kaikki elokuvina niin kummoisia, mutta näin Irania.

Onko sinne järkevintä tulla Ruotsin kautta lentämällä, vai miten?

Anonyme a dit…

pysytäänpysytään ja muista täälläkin sinusta tykätään kovasti. t e, joka on juuri katsellut vanhennettuja juerganauhoja ü

Anonyme a dit…

Kyllähän täällä on pysytty linjoilla - malttamattomina odotettu, milloin mielenkiintoiset tarinat jatkuvat. Vaikka ehdinhän minäkin melkein tapaamaan sinut Suomessa; tunnistin heti blogikuvien perusteella samassa bussissa istujaksi. En kehdannut kuitenkaan tulla häiriköimään :D Pieni on maailma.

ii

Anonyme a dit…

Tervetuloa takaisin! :)
Katsoin juuri New York Timesin nettisivuilta travel-osiota ja siellä oli nyt paljon juttua Iranista matkakohteena!
Kaikkea hyvää sinne!
M

Anonyme a dit…

Heips ! Mukavaa että oot palannut pohjoisen lämmöstä takaisin Teheraniin ja voin taas lukea seikkaluistasi Iranissa kun akateemiset tekstit käyvät aivan liian kuiviksi...

Yksi juttu alkoi askarruttamaan, nimittäin vietetäänkö Iranissa mitenkään meidän tuntemaamme ystävänpäivää, ja kuinka epävirallisesti jos ollenkaan? Pitääkö sielläkin kääntyä mustan torin puoleen jos haluaa ostaa punaruusuja ja suklaata kullalleen kuten Saudeissa...? http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/7239005.stm

Kokemusteni perusteella siellä ei olla ihan noin tiukkoja, mutta eihän sitäkään koskaan tiedä...

N

Anonyme a dit…

Vai lunta ja pakkasta! Mahtaako täällä semmoisia tullakaan. Seuraavaan Kreetan-matkaan 80 yötä :-)))

Toimiiko sulla geemail? Tarttisin kirjallisuusapua.

Terhi

Anonyme a dit…

GranGangaa on kaivattu! Pienet ikkunat ihmeelliseen Iraniin piristävät kummasti virkamiehenkin arkea! :)