Thèse, antithèse, foutaise

Iran ei koskaan lakkaa yllättämästä. Heti vallankumouksen vuosijuhlan jälkeisellä viikolla olin kävelemässä elokuviin katsomaan uutta iranilaista leffaa همون و دریا, Hamun o Darya eli 'Hamun ja Darya' (kahdesta nuoresta kertova rakkaustarina, johon sisältyi huvittavan anakronistinen urotyöteema, todella kaunista värimaailmaa ja koskettavia maisemia). Juuri ennen kuin käännyin Vali-e Asr -aukiolle, huomasin erään kulttuurikeskuksen seinässä julisteita, joista minuun katsoi tutunoloinen pikkutyttö. Se oli mustavalkoinen Marjane Satrapi piirroselokuvasta Persepolis!

Persepolis-animaatio on toki ollut saatavissa farsiksi tekstitettynä lukuisista Teheranin elokuva- ja musiikkikaupoista, mutta tuntui uskomattomalta, että tämä Iraniin kriittisestikin suhtautuva animaatio esitettäisiin virallisesti ja luvan kanssa valtion subventoimassa kulttuurikeskuksessa. Ohjelmaan sisältyi peräti virallinen kritiikki ja yleisökeskustelu.

Näimme rainasta tietysti sensuroidun version, mutta aivan pilalle leikelty se ei ollut. Satrapin teoksen pääteemat tulivat kyllä hyvin esille. Minä nautin esityksestä täysin rinnoin (mm. Danielle Darrieux'n ääni isoäidillä oli todella herkullinen), mutta erityisen mielenkiintoista oli seurata yleisön reaktioita näytöksen aikana ja sen jälkeen. Persepoliksen hersyvä huumori tarttui nuoreen yleisöön, ja vakavampien hetkien aikana katsomon lattia tuntui notkuvan hiljaisuuden painosta.

Itse animaation jatkeeksi kulttuuriministeriö oli katsonut parhaaksi toteuttaa lyhyen "dokumentin" Iranin-vastaisten elokuvien historiasta. Persepolis luettiin siinä kuuluvaksi samaan sarjaan kuin 300, Lastani ette saa ja liuta muita keskinkertaisuuksia. Pätkässä valotettiin myös viranomaisten näkökulmaa Satrapin henkilöön: hänet esiteltiin väljämoraalisena ja - hui kauhistus - eronneena naisena, joka suhtautuu vihamielisesti kaikkiin uskontoihin. Tällä hetkellä koko yleisö pomppasi pystyyn kuin yhteisestä käskystä ja marssi salista ulos. Valuakseen takaisin vasta kuulemaan virallista kritiikkiä.

Virallinen kritiikki kesti parikymmentä minuuttia. Sinä aikana virkamies osoitti suurta taitoa asetella sanansa niin, ettei olisi joutunut yleisön silmissä naurunalaisen lisäksi halveksittavaksi, samalla kun kuitenkin puhui teoksesta tarpeeksi vähättelevään sävyyn miellyttääkseen eturivissä istuvia viranomaisia. Minä jouduin kyllä keskittymään aivan äärimmilleni, että olisin pystynyt edes jotenkin seuraamaan hänen kapulakielistä farsiaan. Pääpointti oli kuitenkin se, että Persepolis maalaa Iranista aivan liian synkän kuvan eikä mitenkään voi edustaa iranilaisten kokemuksia yleensä, koska tekijä kuuluu erikoislaatuiseen aatelissukuun (mikä pitää osin paikkaansa).

Virallisen puheenvuoron jälkeen yleisö sai kommentoida. Ensimmäinen puheenvuoro valitti, että elokuvan kritiikki oli arvoton jo siksi, ettei tilaisuudessa näytetty teosta kokonaan vaan sensuroituna. Kriitikko vastasi vakuuttelemalla, että animaatiosta oli nipsitty pois vain muutamia vulgaareimpia ilmauksia ja kohtauksia ja että poistot eivät voisi vaikuttaa kokonaiskuvan muodostamiseen. No, se ei nyt kyllä pitänyt ollenkaan paikkaansa.

Seuraavat puheenvuorot moittivat virallista kriitikkoa järjestään sitä, että oli väittänyt, ettei elokuva voisi mitenkään edustaa tavallisia iranilaisia. Nuoret katsojat vakuuttivat samastuneensa henkilöihin täysin rinnoin ja kokeneensa, että elokuva olisi aivan hyvin voinut kertoa heidän omasta elämästään. Virkamies ei oikein osannut tehdä muuta kuin inttää vastaan.

Näistä lähtökohdista keskustelun oli tietysti mahdotonta jatkua kovin hedelmällisenä, mutta tilaisuus herätti GranGangassa ja varmasti kaikissa muissakin paljon ajatuksia sekä Satrapin Persepoliksesta että sen innoittajasta, tämänhetkisestä kotimaastani Iranista.

* * *

Pari kommenttia kommentteihin:

Panu - Kyllä, miesten puhuttelunimi kirjoitetaan persiaksi آقا. Farsin ääntämyksessähän ei tehdä eroa qâfin ق ja ghaynin غ välille, mikä on joskus vähän sekoittavaa.

Timo R. - Minä olen lentänyt Iraniin Turkish Airlinesilla Istanbulista ja Iran Airillä Pariisista. Tukholmakin kuuluu Iran Airin lentokohteisiin. Lentoyhteyksiä on tänne aika hyvin, mutta yleensä kaikki saapuvat epäinhimilliseen aikaan epämukavan kaukana sijaitsevalle Imam Khomeinin lentokentälle. Tervetuloa!

N - Pyhän Valentinuksen juhlasta, eli suomalaisittain hassusti ystävänpäivästä, ei ole kehkeytynyt mitään järin suosittua juhlaa nuorten keskuudessa. Viranomaisten taholta sen viettämistä ei tietysti katsota erityisen hyvällä, mutta ei sitä kovin aktiivisesti tunnuta torjuttavankaan, niin kuin esimerkiksi Saudi-Arabiassa. Näin esimerkiksi yhden sanomalehtijutun, joka kertoi Pyhän Valentinuksen taustoista ja hänen ympärilleen rakennetusta juhlakulttuurista.