dimanche 20 janvier 2008

Kuvia Qomista

GranGanga oli seuraamassa uskonnollisen marttyyrijuhlan kulkueita Qomissa, joka on Iranin kaupungeista uskonnollisimpia. Kuvailen 'âšurâ-juhlaa kunhan ehdin!

Qomin päänähtävyys ja pyhiinvaelluskohde on näyttävän kaunis imaami Rezân (Rida) sisaren Fâtemen (Fatima) mausoleumi:

Qomissa kulki koko päivän pitkiä kulkueita (vähän rauhanmarssin tai GayPriden tapaan), jossa useimmat miehet (näin siellä kyllä yhden tytönkin) vihtoivat itseään metallisilla välineillä, joita kutsutaan farsiksi nimellä زنجیر, zandžir. Vihdontaan osallistuvat jossain määrin myös lapset, jotka tuntuivat kovin pitävän menoista.



Ravintolat eivät yleensä ole surujuhlien aikaan avoinna, sillä asiaan kuuluu syödä eräänlaisina "uhrilahjoina" (نذری, nazri) kaikkialla tarjottavia aterioita. Mekin astuimme erään yksityiskodin ovesta sisään. Koko sisätila oli järjestetty ruokailutilaksi, ja meitä




Vaikka Tâsu'â on surujuhla, ilmassa on välillä vähän karnevaalin tuntua...



Yhdet käyttivät ketjupiiskoja, toiset hakkasivat kämmenellä rintaansa tai päähänsä. Kun kaikki tapahtuu hypnotisoivassa rytmissä, kokemus on hyvin vaikuttava. Kaiken tarkoituksena on siis samastua marttyyrikuoleman kokeneiden imaamien tuntemuksiin.







Tyttöjä puetaan Iranissa usein eritoten juhlapäivinä värikkäisiin asuihin:




Toiset tytöt oli puettu pikku aikuisiksi:





Moni kulkueiden osanottaja oli tahrinut kasvojaan tai vaatteitaan savella merkkinä suruajasta:


2 commentaires:

Riikka a dit…

Kas, kävin juuri katsomassa DocPointissa ranskalais-iranilaisen dokumentin The Faces on the Wall (Les murs ont des visages), jossa käsiteltiin Irakin sodan marttyyreita ja näytettiin otteita tuosta ruoskintajuhlasta. Ehkä olisin vähän syvyyttä kaivannut vielä dokkariin, sillä Iranista mitään tietämättömille se varmaankin näytti vain hyvin kummalliselta ja fundamentalistiselta touhulta.

Anonyme a dit…

Dès mon retour, je me précipite sur ton blog où j'ai le plaisir de croire deviner, dans les ombres t'entourant sur les photos, celle d'un garçon qui m'est très cher et me fait parfois pleurer quand je le lis.
Tes photos, déjà si belles, le sont d'autant plus. Les mots de Barbara me touchaient, tandis que le calendrier, déjà accroché, s'accommodait bien de ses multiples cadeaux colocataires. J'étais heureux de te rencontrer, prends soin de vous.