Kommenteista

Nightvision kertoi olevansa kiinnostunut muslimimaista mutta vierastavansa matkustamista Lähi-itään. On totta, että naisella on Iranissa enemmän mielessä pidettävää kuin meillä miehillä. Toisaalta iranilaiseen pukeutumiskoodiin on aika helppo mukautua lisäämällä aivan tavallisiin länsimaalaisiin vaatteisiinsa muutaman strategisen asusteen (lähinnä huivin ja tunikan). Minusta olisi harmi jättää Iran näkemättä ja kokematta vain siksi, että joutuu matkan ajaksi hieman muokkaamaan pukeutumistaan ja käyttäytymistään. Ja jos huivinkäyttö tuntuu mahdottomalta niellä, voi Iranin sijaan käydä arabimaissa, joista vain Saudi-Arabiassa länsimaalaistenkin pitää pääsääntöisesti käyttää huivia. Arabimaista suosittelen lämpimimmin Syyriaa, jossa olen oleskellut paljon opiskelemassa ja työskentelemässä.

Hannele taas huhuili paratiisistaan, että miksi tšador-kulkueen naiset kutsuvat vaatettaan juuri suojaksi. Lähi-idän ajattelu on sikäli ikävän alentavaa miehiä kohtaan, että miesten katsotaan usein olevan lähtökohtaisesti viettiensä armoilla läähättäviä elukoita, joiden itsekontrolli on suoraan verrannollinen naisten hameenhelman pituuteen. Tšador on siis ensisijaisesti suoja miehiä vastaan. Käytännössä se on myös suoja toisia naisia vastaan, sillä suurin osa tšadorien kannattajista taitaa kuitenkin olla naisia, ja vähemmän peittävästi pukeutuva saattaa saada usein huonoa palautetta juuri toisilta naisilta.

Tässä samassa ajattelumatriisissa mies tarvitsee vähemmän suojaa. Ei sovi kuitenkaan unohtaa, että hijab, islamilainen pukeutumissäännöstö erilaisine tulkintoineen, koskee myös miehiä. Miehillä navan ja polvien välinen alue tulee pitää peitossa kaikilta muilta paitsi lähimmiltä perheenjäseniltä. Iranissa hihattomassa paidassa tai shortseissa näyttäytyminen julkisilla paikoilla toisi ongelmia siveyspoliisin kanssa myös miehille.