mercredi 13 février 2008

Näkökulmia

Toissapäivänä oli persialaisen kalenterin mukaan 22. bahmania, joka on islamilaisen vallankumouksen vuosipäivä. Tänä vuonna kahdeskymmenesyhdeksäs. Suomalaisia tiedotusvälineitä ei tainnut olla paikalla, mutta ei hätää, nöyrin palvelijanne GranGanga ei olisi mistään hinnasta jättänyt väliin moista humua!

Jos olen jotain Lähi-idässä viettämieni vuosien varrella oppinut niin sen, että asioissa on aina monta puolta. Kakku voi olla päältä kaunis ja silkkoa sisältä tai päältä ruma ja sisältä suussa sulavaa, mutta jos siihen käy ennakkoluulottomasti käsiksi ja tutkistelee sen kaikki puolet, siitä saa yleensä varmasti vatsansa täyteen ja sulateltavaa pitkäksi aikaa. Niinpä kansainväliset tiedotusvälineet raportoivat aina vallankumouksen vuosijuhlasta yhden puolen, joka ei ole valheellinen mutta kuitenkin vain osa totuutta. GranGangan katse harhailee tapansa mukaan lööppimateriaalin tuolle puolen.

Media kertoo: Kymmenettuhannet ihmiset kertyivät Teheraniin osoittamaan kansan vankkumattoman tuen hallinnolle kantamalla ideologiaa pönkittäviä kylttejä.

GranGanga näkee: Kymmenilletuhansille maalaisille tarjotaan ilmainen bussikyyti kansanjuhlaan Teheraniin, jossa heille jaetaan kylttejä.

Media kertoo: Iran pullisteli jälleen lihaksiaan vallankumouksen vuosijuhlassa.

GranGanga näkee: Kulkueiden nuoret miehet pullistelivat lihaksiaan varsinkin silloin, kun kohdalle sattui erityisen nätti tyttö. Yhteiskunnassa, jossa miesten ja naisten välistä kanssakäymistä on rajoitettu, osataan luoda hätkähdyttävän, hätkähdyttävän, hätkähdyttävän merkityksellisiä katseita.

Media kertoo: Osallistujat huusivat kuolemaa Yhdysvalloille.

GranGanga näkee: Huudettuaan kuolemaa Yhdysvalloille kovaäänisistä kuulemansa esimerkin mukaan osallistujat äkkäävät, että läheisellä ständillä jaetaan ilmaisia Twixejä ja rynnivät sinne kuin viimeistä päivää.

Media kertoo: Vallankumousparaatissa lietsottiin länsivastaisuutta huutamalla iskulauseita.

GranGanga kokee: Talouspakotteisiin kyllästyneet iranilaiset parjasivat paraatissa länsimaiden politiikkaa. Minut länsimaalaisen huomattuaan poikajoukko tungeksii luokseni kyselemään, millaista Suomessa on, viihdynkö Iranissa ja voisinko opettaa heille englantia.

Media näyttää: Pikkupoika on puettu maastoasuun, ja hänen päänsä ympäri on sidottu nauha, johon on kirjoitettu uskonnollista tekstiä.

GranGangan katse harhailee: Heti pojan takana on rattaisiin nukahtanut saman perheen tytär, joka on saanut paraatin kunniaksi kasvomaalauksen. Hän esittää tiikeriä. Nenästä valuva räkä on tuhrinut poskille maalattuja viiksikarvoja.

Media kertoo: Azadi-aukiolla väkijoukot kuuntelivat hartaasti Ahmadi-Nežadin palopuhetta.

GranGanga katselee: Sata metriä Azadi-aukiosta länteen väkijoukko kuuntelee iranilaista jytää, joka peittoaa kovaäänisistä kaikuvan presidentin puheen.

Media näyttää: Mustaan tšadoriin pukeutuneita naisia. Turbaanipäisiä miehiä.

GranGanga katselee: Setä myy ilmapalloja. Täti myy tuulihyrriä. Soittokunta esittää musiikkia. Palomiehet pitävät esityksen, jossa kulkevat köyden varassa pilvenpiirtäjämäisen pankkirakennuksen pystysuoraa seinää alas. Terveysjärjestö jakaa ständillään tietoa aidsista ja sen ehkäisystä. Lapset tappelevat epätoivoissaan siitä, kuka saa pukea päälleen muoviset liivit, joihin on kirjoitettu englanniksi ja persiaksi: "Rauhanomainen ydinenergia on laillinen oikeutemme."

Median katsaus loppuu siihen.

GranGangan katsaus jatkuu: Ihmismassat valuvat hiljalleen takaisin busseihin. Pyörätuolissa kärrättävä mummo ihmettelee kovaan ääneen: "Milläs se presidentti kotiinsa pääsee tämmöisessä ruuhkassa?" Plakaatit heitetään maahan kaikkien tallottaviksi. Puhtaanapitolaitoksen oranssiasuisten miesten armeija odottaa siivousoperaation alkamista luudat ojossa. Azadi-aukion länsipuolelle ilmestyy kuin tyhjästä väliaikaisia toreja, jotka vetävät paraatiin osallistuneita maalaisia puoleensa kuin hunaja mehiläisiä. Mies ja kaksi tšadoriin pukeutunutta naista lähtevät paikalta mopolla "kolmea päällä". Väsymyksestä kiukuttelevat lapset saavat vanhemmiltaan karkkia ja muuttuvat sokerihumalaisiksi.

Palattuamme kaiken päätteeksi Vallankumous-aukiolle vapaaehtoiset hyvepoliisit pysäyttävät meidät, kun huomaavat ranskalaisen kaverini ottavan kuvia vähän hienommalla kameralla. Kun valokuvien joukosta ei löydy mitään raskauttavaa, tiukin heistä kohdistaa huomionsa seurassamme olleeseen teheranilaistyttöön. Koska hänellä ei ole mitään asiallista syytä olla kahden miehen seurassa, he ovat vähällä pidättää hänet, mutta onnistumme kymmenen minuutin selittelyn jälkeen vakuuttamaan heille, että olemme liikenteessä aivan kunniallisessa mielessä tarkoituksenamme vain tutustua tytön ystävällisellä avustuksella Iranin kulttuuriin. Tämä välikohtaus lisäsi taas uuden näkökulman kaikkeen siihen, mitä olin päivän aikana ehtinyt kokea.

7 commentaires:

Anonyme a dit…

Hämmentävää. Ja kerrassaan valtaisan kiehtovaa! Ollapa siellä myös!

Ihanaa kun olet taas siellä (vaikka oli myös yhtä ihanaa kun kerkesimme kahville käydessäsi täällä)

Tule pian takaisin/ole kauan siellä. (valitse mieleinen)

T:Jampaar ^u^

ebrufin a dit…

Hakellyttava postaus...ja tosi mielenkiintoinen:)

Anonyme a dit…

Kiitos! Olipa (taas) erinomainen valokeila median jättämään pimeyteen.

mizyéna a dit…

Grhh, medialle. Kiitos, hieno postaus!

Apekatt a dit…

Hahahahaa! Taas nauroin äänen kun luin tekstiäsi :D

Apekatt a dit…

Hahahahaaa! :D

Anonyme a dit…

Mahtava raportti!!! Kuten aina.

t.Sous