Sekalaisia huomioita

Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille kommentoijille. On ilahduttava tietää, että Iranoian jaarituksia lukevat muutkin kuin aivan lähin tuttavapiiri! Blogini mainittiin muun muassa täällä. Tällä kertaa vastaan lyhykäisesti muutamaan kommenttiin ja kerron pari sekalaista ajankohtaisasiaa.

• Olen jo pitkään suunnitellut kirjoittavani blogijutun Iranin juutalaisista. Aion ryhtyä toimeen heti kun ehdin käydä lounastamassa teheranilaisessa košer-ravintolassa. Seuraa siis Iranoiaa!

• Panu. Kiitos happomarjan saksankielisistä nimistä. Toivottavasti jaksat yrittää vielä arabian ja persian kielten parissa. Ne eivät ole ollenkaan niin vaikeita kuin monesti annetaan ymmärtää! Suosittelen kaikille lämpimästi!

• Anonyme. Olet tietenkin oikeassa, että ravintolan nimi tarkoittaa kultaista sulkaa! Miksen sitä heti tajunnut! Siis پر طلایی, par-e talâi eikä por talâi! Ihmettelinkin, miksei siinä ollut prepositiota...

• Jyrki ja Darling Sis. Kasvopaperi on se sana, jota suomessa käytetään Kleenex-tyypisestä paperista, joka on ohuempaa kuin nenäliina tai servetit. Sana on Kielitoimiston sanakirjasssa. Ja kyllä: sillä voi laiska pyyhkiä hikeä syodessä...

• Kiitos kaikille muillekin kommenteista ja terveisistä!

• Olen sittenkin käymässä pikaisesti Suomessa tammikuun lopussa. Siksi olen joutunut ravaamaan matkatoimistoissa varaamassa lippuja ja siellä sun täällä yrittämässä löytää keinoa, jolla saisin uuden viisumin mahdollisimman kivuttomasti. Olen istunut tuntikaupalla yhteistakseissa ja busseissa loppumattomissa ruuhkissa. Se on turhauttavaa, mutta jotenkin kuitenkin pidän eritoten kimppataksien tunnelmasta: vaikka teillä roiskuu likainen ja vettynyt lumi, takapenkillä voi vain likistäytyä lämpimästi muiden matkustajien kanssa; ei voi tehdä muuta kuin istua vaiti lämpimässä ja pimeässä ja kuunnella autoradion melankolista musiikkia; vaikka matkat ovat Teheranissa pitkiä, soisin aina niiden jatkuvan vielä vähän.

• Kaikkialle Teheraniin on alkanut ilmestyä tummanpuhuvia suruviirejä sekä kuvia, ja tekstejä šiialaisille tärkeistä marttyyreista. Islamilaisen kalenterin mukaan vastikään on alkanut muharram-kuu, ja sen yhdeksäntenä ja kymmenentenä päivänä Iranin muslimit viettävät surujuhlaa. Siihen kuuluu niitä kulkueita, joita joskus kuvataan eurooppalaisten taivasteltaviksi: mustaan pukeutuneita miehiä hakkaamassa itseään rintaan, vihtomassa selkäänsä pienillä metalliketjuisilla ruoskilla ja ripottelemalla ylleen tomua. Aion käydä katsomassa kulkueita jossakin Teheranissa ja raportoin niistä ennen Suomen-matkaani, jos suinkin ehdin!

• Helsingissä alkaa kohta Docpoint-festivaali, jonka ohjelmistossa on tänä vuonna paljon iranilaisia dokumenttielokuvia. Suosittelen valikoimaa lämpimästi! Kaikkia omia lemppareitani ei ole mukana, mutta uusimmista esimerkiksi تهران انار ندارد, 'Teheranilla ei ole granaattiomenia', on vaikuttava teos. Tapasin festivaalin aiteellisen johdon Teheranin dokumenttifestivaaleilla (joista kerroin täällä). Jos suinkin ehdin, saatanpa käydä katsomassa jonkin rainan, sillä Suomen-pikavisiittini sattuu juuri samalle ajalle! Jos haluat treffeille GranGangan kanssa, ota yhteyttä!

• Täällä on yhä kylmä, ja lunta on lukemattomien lumiukkojen rakennustarpeiksi.