Matkailu avartaa, kylmyys kangistaa

Silmissämme väikkyivät huojuvat palmut, Persianlahden lämmin selkä ja leppeä lounatuuli. R. ja minä olimme varanneet etelänmatkan Bandar-e Abbâsiin, joka on satamakaupunki Omania vastapäätä. Teheranin alati kylmenevä sää oli saanut meidät odottamaan matkaa suotuisammille leveysasteille kuin kuuta nousevaa. Laukut oli pakattu (mukana oli myös optimistisesti vähän lyhyempää hihaa ja keveämpää kangasta), ja herätimme taksikuskin viemään meidät lentokentälle sangen varhain aamulla. Vallankumous-aukiolta lähtiessämme lunta leijui ilmassa vain hienoisesti, kuin keijustoa vedessä, mutta jo vartin ajomatkan päässä Mehrâbâdin lentokentällä hiutaleet olivat kasvaneet jalkarätin mittoihin. Tuntui kivalta lähteä moista säätä pakoon.

Vaan joka Persianlahdelle kurkottaa, se Teheraniin kapsahtaa. Lennot olivat ensin kaikki myöhässä, ja runsaan tunnin odoteltuamme niitä alettiin perua yksitellen. Menimme kysymään tilannetta tiskiltä. Haaveet lennosta lämpöön karisivat samalla kun lippuumme lyötiin peruutusleimat. Rahat käskettiin hakea takaisin liput myyneestä matkatoimistosta.

Terminaalin edessä meitä odotti varsinainen kaaos. Lunta tuli taivaan täydeltä, kylmä tuuli puhalsi kaikkien vaatekerrosten läpi, ja kymmenet pettyneet matkustajat yrittivät löytää ajoneuvoa päästäkseen takaisin kaupunkiin. Onnistuimme huikkaamaan itsellemme ylihintaisen opportunistitaksin ja lähdimme häntä koipien välissä kohti kotia. Yhtä hidasta vauhtia ei ole Teheranin teillä ennen nähty! Sileärenkaiset autot liukastelivat iljanteella, ja jalankulkijat yrittivät epätoivoisesti kahlata eteenpäin keskellä kaljamaa. Runsaan tunnin jälkeen kyllästyimme matelemaan bensankatkussa ja päätimme hypätä bussiin, jolla kotiinpaluu tuntui todennäköisemmältä, sillä linja-autoja varten on varattu oma kaista. Lisäksi kyseisen linjan onnikkareissusta ei tarvitse toistaiseksi maksaa tomanin tomania, koska upouusille pysäkeille ei ole ehditty rakentaa lippuportteja.

Kotiin palasimme kuin uitetut kissat korvat luimussa. R:n etelänmatka jäi siihen, että hän joutui meille tilapäismajoitukseen yhdeksi yöksi, kun taksit eivät suostuneet viemään häntä moisessa koiranilmassa Pohjois-Teheraniin. Seuraavana päivänä yritimme käydä lohdutusshoppaamassa basaarin lähellä, mutta pakkanen oli niin pureva, ettei meitä lämmittänyt edes juutalaisen antiikkikauppiaan hurtti huumori. Onneksi Ferdowsi-aukion ravintola 'Ayyârân (عیاران) oli lämmin. Kotonakin kohmeesta sulaminen kestää nyt kovin kauan, sillä lämmitys ei tahdo antaa riittävää vastusta pakkaselle, joka tunkee sisään kaikista huonosti tiivistetyistä yksinkertaisista ikkunoista. Hengitys ei sentään vielä aivan höyrysty sisällä, mutta ilman vilttiä ympärillä ja teekuppia kädessä kotona ei kyllä pysty istumaan.

P.S. Rita: Lumi be farsi miše "barf" (برف). On vähän hassua, kun tämä nimi on annettu myös eräälle pesuaineelle. Se lukee laatikon kyljessä myös latinalaisin kirjaimin. Sitä ei tietenkään voi olla lukematta englanniksi, eivätkä mielleyhtymät ole ollenkaan oikeansuuntaiset...