Toiseksi viimeinen matkani Teheranin ulkopuolelle suuntautui Kaakkois-Iraniin, autiomaan syleilemään Kermâniin. Sinne matkalaista vetävät erityisesti silkkitien tunnelma, mahdollisuus autiomaavierailuun ja balutšien värittämä etninen silmänruoka.
Itse Kermânin kaupunki on kyllä vireä mutta melko tavanomainen iranilainen kaupunki. Sen sydän ja mielenkiintoisin osa on basaari, joka sopii ajanviettoon eikä ole pelkkä kiireisen ostajan läpikulkupaikka. Basaarikujien ytimessä on äärimmäisen puoleensavetävä Gandž-Ali Khânin restauroitu hammam, jonka edessä oleva puistomainen sisäpiha kutsuu lepäilemään varjoonsa. Välittömässä läheisyydessä on myös toimiva perinteinen hammam, Ebrâhim Khânin kylpylä, jossa saa vielä itsensä kuuratuksi ja hierotuksi kivilattialla. Melkein kaikkialta Iranista tämä perinne on valitettavasti likipitäen kadonnut.
Vaikka Kermânin matot ovat kuuluisia puutarhateemoistaan, petyin basaarin tarjontaan, joten kaikeksi onneksi vältyin kolmannen maton lähettämiseltä Suomeen... Sen sijaan erityisen kauniita ovat paikalliset pate-kankaat (پته), joissa on villaisella pohjalla uskomatonta väkerrystä vaativaa kirjontaa. Niiden lisäksi Kermân tunnetaan erityisesti pistaasimanteleista ja lähialueiden taateleista.
Kermân on myös oiva pied-à-terre, kun käy vierailemassa sitä ympäröivissä kohteissa. Monet matkailijat haluavat nähdä maanjäristyksessä tuhoutuneet Bamin mahtavan linnakkeen, mutta GranGanga päätti jättää sen väliin siitäkin huolimatta, että Bamin taatelit ovat maailmankuuluja. (Onneksi niitä saa Teheranista ja Iranin ulkopuoleltakin.) Rayenin linnakkeeseenkaan ei aika tällä kertaa riittänyt, mutta päätin käydä tutustumassa sekä autiomaahan että läheiseen Mâhânin kaupunkiin, josta olin kuullut pelkkää hyvää. Niistä seuraavissa blogiartikkeleissa!
Hammam:
Basaarissa:
Basaarin kattoa:
Rukousnauhakauppias:
2 commentaires:
Moi. Tässäpä dilemma: vaikka onkin mukava kun tulet takaisin, niin minulle tulee kamala ikävä sitä juttujesi kautta välittyvää elävää, värikästä ja valtavan lämmintä Irania - vaikka oman ohuen kokemukseni mukaan mitään muuta ei olekaan. Mutta sen ikävän ehkä kestää siinä uskossa ja toivossa, että tarinalle tulee vielä jatkoa.... (pliis!)
Suuri MERCI siis siitä. että revit suomuja silmiltämme ja jaat kanssamme sen ihanan uteliaisuuden, joka taitaa olla ihmiselle tärkein ja välttämättömin edellytys voidakseen avartaa omaa maailmaansa.
Pullakahveilla tavataan!
Yritin seurata tuota basaarin kattomosaiikkia (?) enkä ollenkaan tajua kuinka noi kuviot tuossa menee.
~Jamppari
Enregistrer un commentaire